Mistä tietää, että Suomessa on lama tai taloudellinen taantuma? Siitä, kun kaikkiin työmarkkinoiden ongelmiin esitetään ratkaisuksi laajaa paikallista sopimista kaiken parantavana patenttilääkkeenä. Erilaisia esityksiä ovat viime aikoina antaneet mm. Suomen Yrittäjät, eri työnantajaliitot ja poliittiset puolueetkin. Viimeisimpänä oli Metsäteollisuuden ilmoitus luopua työehtosopimusten tekemisestä ja sopimustoiminnan siirtämisestä työpaikkatasolle. Paikallinen sopiminen on kuitenkin iso kokonaisuus, ja sen taustalla oleva säätely usein unohtuu.
Periaatteessa työsuhteen ehdot määräytyvät työlainsäädännön, alan työehtosopimuksen ja työntekijän työsopimuksen perusteella. Näiden määräykset eivät saa olla ristiriidassa ja ainakin tavoitteena on, että työsuhteen ehdot paranisivat lain tuomaan ns. perustasoon verrattuna. Neljänneksi elementiksi voidaan lisätä työpaikan paikalliset sopimukset. Ne voivat perustua työlainsäädäntöön tai alan työehtosopimukseen. Sopimisen laajuus riippuu siitä, millainen on sovellettava työehtosopimus, onko työnantaja järjestäytynyt ja onko työpaikalle valittu tessin mukainen luottamusmies.
Mistä tietää, että Suomessa on lama tai taloudellinen taantuma? Siitä, kun kaikkiin työmarkkinoiden ongelmiin esitetään ratkaisuksi laajaa paikallista sopimista kaiken parantavana patenttilääkkeenä.
Suhteessa paikalliseen sopimiseen työpaikat voidaan pääsääntöisesti jakaa kolmeen tasoon. Työehtosopimuksettomilla aloilla ei sovelleta mitään työehtosopimusta ja työsuhteen ehdot perustuvat vain työlainsäädäntöön ja työsopimukseen. Tällöin myös paikallinen sopiminen on mahdollista vain lain sallimissa rajoissa. Jos alalla on normaalisitova työehtosopimus, noudatetaan sitä vain ko. työnantajaliittoon järjestäytyneillä työpaikoilla. Tämä koskee myös työehtosopimuksen paikallisen sopimisen määräyksiä. Yleissitovaa työehtosopimusta puolestaan täytyy soveltaa koko toimialalla, riippumatta siitä onko työnantaja järjestäytynyt. Järjestäytymätön työnantaja ei saa poiketa yleissitovan työehtosopimuksen määräyksistä paikallisesti sopimalla ainakaan työehtoja heikentävästi. Tästä on säädetty mm. työsopimus-, työaika- ja vuosilomalaissa.
Työehtosopimuksen pohjalta tehty paikallinen sopimus tulee osaksi työehtosopimusta ja näin ollen sopimus on TES-osapuolten valvontavelvollisuuden sekä erimielisyyksiä koskevan neuvottelujärjestyksen piirissä. Viime kädessä paikallista sopimusta koskevat riidat voidaan viedä työpaikalta liittojen välille neuvoteltavaksi ja lopulta myös työtuomioistuimen ratkaistavaksi.
Erityisesti Suomen Yrittäjät on vaatinut paikallisen sopimisen laajentamista myös järjestäytymättömiin yrityksiin. Perusteena on käytetty mm. sitä, ettei ole oikein jos järjestäytymättömät yritykset joutuvat noudattamaan yleissitovia työehtosopimuksia ilman oikeutta paikalliseen sopimiseen. Olisiko kuitenkin niin, että toimiva paikallinen sopiminen vaatii myös valvontavelvollisuuden ja erimielisyyksien ratkaisun mekanismit tuekseen. Mikäli yrityksellä on tarve sopia paikallisesti, mikään ei estä työnantajaa järjestäytymästä ja myös liittonsa kautta kehittää paikallisen sopimisen määräyksiä.
Jos paikallista sopimista laajennettaisiin koskemaan järjestäytymättömiä yrityksiä, vaatisi se muutoksia työlainsäädäntöön. Samassa yhteydessä täytyisi säätää ns. vastinpariksi työntekijöiden asemaa parantavia lakimuutoksia. Tällaisia voisivat olla esim. Ruotsin mallin mukainen työntekijöiden tulkintaetuoikeus ja järjestöjen kanneoikeus. Heikomman suojan periaatetta ei saa tässäkään asiassa unohtaa.
Veli Vähämäki
työmarkkina-asiamies
