Näkökulmat
27.08.2020

Riihipöytä notkuu vaikeita päätöksiä

Hallitus kokoontuu muutaman viikon kuluttua syyskuun budjettiriiheen harvinaisen vaikeassa taloustilanteessa. Koronapandemia Suomessa on mullistanut kuluvan vuoden ja tulevien vuosien talousennusteet dramaattisesti.

Paitsi yrityksiin ja kolmanteen sektoriin, kriisi on vaikuttanut ja vaikuttaa erityisesti kuntien talouteen ja henkilöstöön raskaasti. Ja koronan toisen aallon vaikutukset ovat vielä näkemättä.

Valtion myöntämistä koronatuista huolimatta kuntien talouden on ennustettu koronan vaikutuksesta heikentyvän ensi vuonna lähes kahdella miljardilla. Vaikutukset toki vaihtelevat kunnittain.

Täysin selvää on, että valtion on tuettava aiempaa enemmän kuntataloutta ja kaikista kunnille sälytettävistä lisävelvoitteista on pidättäydyttävä. Perus- ja hyvinvointipalvelujen tarve ei ole hävinnyt mihinkään, vaan niiden kysyntä pandemian seurauksena on pikemminkin vain kasvanut ja työtä tekeviä käsipareja tarvitaan täysimääräisesti. Jos muuta joku väittää, hän ei tiedä mistä puhuu.

Sopimiseen perustuva työmarkkinajärjestelmämme on osoittanut kriisin keskellä toimivuutensa.

Sopimiseen perustuva työmarkkinajärjestelmämme on osoittanut kriisin keskellä toimivuutensa. Siinä ammattiliittojen työllä jäsenistön edunvalvojina vuosikymmenten saatossa on merkittävä osuutensa. Rakennemuutoksia tarvitaan jatkuvasti eteen tulevien haasteiden edessä, mutta ei sanelemalla ja pakottamalla vaan yhteisesti sopien.

Suomessa on vaadittu sopimuspöydän työnantajapuolella – jopa koronaa keppihevosena käyttäen – lähes täysiä vapauksia paikalliseen sopimiseen ja työnantajien direktio-oikeuden selkeää laajentamista ja näin ollen heikomman suojan purkamista.

Työntekijöiden oikeuksien puolustamisessa ja sopimisen kivijalkana tulee kuitenkin olla nyt ja tulevaisuudessa työ- ja virkaehtosopimuksiin pohjautuva järjestelmä ja yleissitovuus. Ammattijärjestöt, luottamusmiehet ja muut henkilöstön edustajat ovat se joukko, jotka vastaavat jokapäiväisestä edunvalvontatyöstä työpaikoilla. Se on niiden tehtävä.

Työntekijöiden oikeuksien puolustamisessa ja sopimisen kivijalkana tulee kuitenkin olla nyt ja tulevaisuudessa työ- ja virkaehtosopimuksiin pohjautuva järjestelmä ja yleissitovuus.

Valtakunnan tasolla työmarkkinajärjestöjen sopu työmarkkinoiden rakenneuudistuksista ja työllisyystoimista, mistä ja miten hallituksen linjaamat 60 000 uutta työpaikkaa saadaan kasaan, ei todennäköisesti löydy. Eniten työryhmissä käydyissä neuvotteluissa ovat hiertäneet työnantajien työttömyysturvaan liittyvät heikennysvaatimukset.

Marinin hallituksen viime keväänä asettaman taloustyöryhmän johdossa toiminut Vesa Vihriälä on tavoitellut työryhmiltä päätöksiä jo budjettiriiheen mennessä. Pääministeri taas on kertonut hallituksessa sovitun aikataulusta, joka joustaisi jopa vuoden loppuun.

Kesän aikana hallitusohjelmaankin sisällytetty ja puhuttanut kysymys siitä, että hallituskaudella tehtäisiin jatkoselvitys siirtymisestä yleiseen ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan kaikille työssäoloehdon täyttäneille, näyttäisi myös siirtyvän. Selvitystä ei ole ainakaan vielä käynnistetty.

Paljon on siis asioita riihipöydällä, ja pöytä notkuu. Kiistely työllistämistoimista ja työmarkkinoiden muista rakenneuudistuksista näyttäisi siirtyvän hallitukselle. Viime kädessä hallituksella toki kaikissa näissä asioissa päätösvalta onkin.

Jaa artikkeli

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.