Ajankohtaista
13.09.2023

Paljon puhetta palkasta:

”Kuulostaa siltä, ettei edes yritetä edistää palkkatasa-arvoa”

Uuden hallitusohjelman linjaukset eivät ole omiaan parantamaan naisvaltaisten alojen arvostusta ja edistämään tasa-arvoisempaa työelämää.

Teksti: Leena Filpus Kuvat: iStock

Palkankorotus on paikallaan, mutta suuria palkkaeroja se ei paikkaa, kiteyttää Jytyn jäsen monen jakamat tunnot kuntien ja hyvinvointialueiden palkankorotuksista.

”Pakkaselle jään, koska asuntolainan korot nousevat entisestään, ruoka on kallistunut huomattavasti ja olen jumissa erittäin huonossa sähkösopimuksessa. Mutta hyvä jos jollekin tästä on iloa ja apua”, kommentoi toinen jytyläinen, kun kysyimme jäseniltä mielipidettä viime keväänä neuvotelluista korotuksista. Lisää vastauksia palkkauskokemuksista kertovassa artikkelissa.

Kevään palkkaneuvottelut toivat monille jytyläisille aloille merkittäviä palkankorotuksia. Yleiskorotukset nostavat tänä ja ensi vuonna sekä henkilökohtaisia että taulukkopalkkoja, ja lisäksi jaetaan erilaisia paikallisesti neuvoteltavia järjestelyeriä sekä euromääräisiä kertaeriä. Varsinaista jytyläisten alojen matalapalkkaongelmaa palkankorotukset ja kertaerät eivät kuitenkaan poista.

”Huolimatta korkeista korotusprosenteista vaikutus ei näy yhtä selvästi reaalipalkoissa, koska inflaatio on edelleen varsin korkealla tasolla”, toteaa Jytyn edunvalvontajohtaja Jukka Maarianvaara.

 

Betonoiko uusi hallitus palkkasuhteet?

Maarianvaara on iloinen kuntiin ja hyvinvointialoille neuvotelluista palkankorotuksista ja kertaeristä. Paikallisesti neuvoteltavat järjestelyerät antavat mahdollisuuden miettiä yhdessä työpaikoilla työnantajan ja työntekijöiden kesken, onko joku työntekijäryhmä esimerkiksi jäänyt palkkauksessa jälkeen muista tai onko joitain muita epäkohtia, joihin puuttua.

Neuvotteluihin liittyy osaltaan myös hyvinvointialueilla toteutettava palkkaharmonisaatio, jossa eri organisaatioista tulleiden palkkoja yhtenäistetään.

”Sekin kannattaa muistaa, että jos järjestelyeristä neuvoteltaessa ei päästä yhteisymmärrykseen, työnantajalla on pääsääntöisesti oikeus päättää järjestelyerien jaosta”, Maarianvaara muistuttaa.

Uuden hallitusohjelman linjaukset eivät ole omiaan parantamaan naisvaltaisten alojen arvostusta ja edistämään tasa-arvoisempaa työelämää.

Vaikka korotukset ovat askel oikeaan suuntaan, edunvalvonnalla riittää työsarkaa tänäkin syksynä.

”Uuden hallitusohjelman linjaukset eivät ole omiaan parantamaan naisvaltaisten alojen arvostusta ja edistämään tasa-arvoisempaa työelämää”, Maarianvaara toteaa.

Yksi naisvaltaisten alojen kannalta ikävistä hallitusohjelmalinjauksista on niin sanottu vientivetoisen mallin vieminen lainsäädäntöön. Jatkossa valtakunnansovittelija ei voisi tehdä vientialan liittojen sopimaa tasoa korkeampia palkkasovintoehdotuksia muille aloille.

”Se ikään kuin betonoisi mies- ja naisvaltaisten alojen palkkasuhteet. Esimerkiksi tänä keväänä kunta-alan palkkaohjelmassa sovittiin, että viiden vuoden aikana alan palkkoja nostetaan yli 5 prosenttia yleistä linjaa korkeammalle. Tulevaisuudessa tämä ei olisi mahdollista”, Maarianvaara sanoo.

 

Heikennyksiä naisvaltaisten alojen työehtoihin?

Työnantajapuolella on vahva konsensus siitä, ettei mikään työnantajaliitto saisi ylittää teknologiapuolen ja vientialojen palkkoja. Tämä ei edistä tasa-arvoista palkkapolitiikkaa. Maarianvaarassa herättävät huolta myös hallitusohjelman linjaukset, joiden pelätään heikentävän erityisesti naisvaltaisten matalapalkka-alojen työehtoja. Uusi hallitusohjelma ajaa esimerkiksi kiristyksiä työntekijöiden lakko-oikeuteen.

Lakko-oikeuden kiristyksissä sekä hallituksen haluttomuudessa ajaa palkkatasa-arvoa on Maarianvaaran mukaan myös periaatteellinen ongelma.

”Suomi on sitoutunut noudattamaan esimerkiksi YK:n Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksia järjestäytymisvapaudesta ja samapalkkaisuudesta. Myös EU:n perusoikeudet säätelevät toimintaa. Jokaisen maan on raportoitava, millä tolalla nämä asiat ovat. Rangaistukset rikkomuksista ovat lähinnä sormenheristelyä, mutta eihän se maakuvalle tee hyvää, jos meillä rikotaan perustavanlaatuisia oikeuksia”, Maarianvaara sanoo.

Palkkatasa-arvoa tutkiva Aalto-yliopiston apulaisprofessori Paula Koskinen Sandberg on Maarianvaaran kanssa samoilla linjoilla. Ongelmallisena hän mainitsee myös hallitusohjelman kirjauksen, joka liittyy EU:n direktiiviin palkkauksen läpinäkyvyydestä. Direktiivin tarkoituksena on vahvistaa miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatetta ja torjua palkkasyrjintää esimerkiksi korjaavilla toimenpiteillä, jos sukupuolten välinen palkkaero on suurempi kuin viisi prosenttia.

”Onhan se karua, että meidän hallitusohjelmassamme sanotaan, että direktiivi saatetaan voimaan minimitasoisena. Saa nähdä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, mutta se kuulostaa siltä, ettei edes yritetä edistää naisten ja miesten palkkatasa-arvoa”, Koskinen Sandberg sanoo ja muistuttaa, että Suomessa miesten ja naisten välinen palkkaero on keskimäärin noin 16 prosenttia.

 

Suoraa puhetta palkoista

Koronaepidemia nosti yleiseen keskusteluun jytyläisistä aloista erityisesti terveydenhuoltosektorin, alan henkilöstöpulan, heikot työolot ja palkat. Nykyisin hoiva- ja hoitoalojen arvo tunnustetaan ainakin ajatuksen tasolla ja työvoimapula on monilla muillakin matalapalkka-aloilla julkisesti tunnustettu tosiasia, johon etsitään ratkaisuja. Viime kuukausina yhteiskunnallisista asioista ja hallitusohjelman tavoitteista on käyty varsin kovasanaistakin keskustelua.

Paikallinen sopiminen voikin nousta tässä tilanteessa tärkeään rooliin. Työpaikoilla ja yrityksissä voidaan nimittäin päättää tehdä konkreettisia tekoja tasa-arvon puolesta. Kun työpaikat kilpailevat osaavasta työvoimasta, imagoasioilla on merkitystä. Kukapa ei haluaisi mennä sellaisen työnantajan palvelukseen, joka haluaa omaehtoisesti edistää tasa-arvoista ja hyvää työelämää?

Nuoremmat sukupolvet kehtaavat jo onneksi puhua palkoista suoremmin kuin vanhemmat.

Yksi keino poistaa sukupuolten välisiä palkkaeroja on läpinäkyvämpi palkkaus. Suomessa ei useinkaan puhuta palkoista suoraan, mutta tähän käytäntöön on jokaisella mahdollisuus vaikuttaa omalla työpaikalla. Se olisi myös kannatettavaa.

”Nuoremmat sukupolvet kehtaavat jo onneksi puhua palkoista suoremmin kuin vanhemmat”, Paula Koskinen Sandberg sanoo.

 

Lue myös: Palkkaharmonisaatiossa on helppo mennä metsään

Lue myös: Millaisia haasteita Jytyn jäsenillä on ollut palkan kanssa?

Lue myös: Palkkakuitin ABC

Ota termit haltuun

Samapalkkaisuusperiaate

Samasta ja samanarvoisesta työstä tulisi maksaa samaa palkkaa. Samapalkkaisuusperiaate on ILO:n yleissopimuksen sekä EU:n perustamissopimuksen periaatteita.

 

Palkkatasa-arvo

Palkkaerojen tulee perustua työtehtävien vaativuuteen sekä työntekijän osaamiseen ja suoriutumiseen sukupuolesta riippumatta. Palkkatasa-arvo ei ole työpaikkakohtaista vaan koko työmarkkinoita koskettavaa.

 

Palkkasyrjintä

Palkkasyrjintä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työnantaja maksaa ilman hyväksyttävää syytä samasta tai samanarvoisesta työstä erilaista palkkaa miehille ja naisille.

 

Palkkaharmonisaatio

Saman vaativuustason tehtävissä tehtäväkohtaisen palkan tulee olla sama. Palkkaharmonisaatiota toteutetaan esimerkiksi hyvinvointialueilla.

Jaa artikkeli

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.