“Suurin osa ihmisistä toivoo, että heidän työllään olisi laajempaa merkitystä muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Edes pieneltä osin. He haluavat saada asioita aikaan, nähdä kättensä jäljet ja olla työpanoksestaan ylpeitä.”
Työn merkitystä tutkiva tutkimuspäällikkö Anu Järvensivu Työterveyslaitokselta tietää, että muiden työtä kohtaan osoittama arvostus on olennaisen tärkeää, jotta meistä kukin voisi kokea työnsä tärkeänä ja merkityksellisenä. Työyhteisön toiminta ja asenteet työtä ja työkavereita kohtaan rakentavat merkityksellisyyttä ja arvostusta kuitenkin vähintään yhtä paljon kuin työyhteisön ulkopuolinen puhe. Työn merkityksellisyys peilautuu vahvasti työpaikan sosiaalisiin suhteisiin ja vahvistuu yhteisöllisyyden tunteesta muiden kanssa.
Suurin osa ihmisistä toivoo, että heidän työllään olisi laajempaa merkitystä muille ihmisille ja yhteiskunnalle.
Myös yhteisöllisyyden laadulla on väliä. Sillä, miten aikaa käytetään kun ollaan työporukan kesken.
”Eräässäkin työn merkityksellisyyttä ja merkityksettömyyttä tutkivassa työpajassa keskustelu palkasta jäi yllättäen sivurooliin, kun työntekijät halusivat pohtia yhteisöllisyyttä ja työntekijöiden keskinäistä arvostusta. Tämä voi toki johtua siitä, ettei palkkaan pysty itse vaikuttamaan yhtä paljon kuin muihin työhön liittyviin asioihin. Mutta aito keskustelu työstä nousee silti tärkeäksi”, sanoo LUT-yliopiston erikoistutkija Suvi-Jonna Martikainen, joka tutkii Järvensivun tapaan työn merkitystä.
Työpaikoilla tarvitaan puhetta työstä
Aika usein keskustelut työpaikalla tuppaavat jäämään konkreettisiin työtehtäviin, eli siihen, mikä hoituu muutenkin.
”Ihmisiä yhteentuova ja yhteenkuuluvuutta rakentava keskustelu saattaa puuttua, vaikka sitä juuri kaivattaisiin”, Martikainen sanoo.
Työstä puhuminen rakentaa työn arvoa ja merkityksellisyyttä. Ei ole yhdentekevää saada ja antaa palautetta tehdystä työstä. Se viestii, että työ on meille tärkeää. Järvensivun mukaan palaute olisi hyvä saada työn tekemisen arjessa, välittömissä tilanteissa. Yleinen puhe, että saitte tänä vuonna hyvää tulosta aikaan, saatetaan kokea teennäisenä.
”Tuntuu paremmalta ja aidommalta saada välitöntä palautetta, kun sanotaan esimerkiksi, että hienosti saitte tämän päivän hoitumaan vaikka oli hoppua.”
Työstä puhuminen rakentaa työn arvoa ja merkityksellisyyttä. Ei ole yhdentekevää saada ja antaa palautetta tehdystä työstä.
Työn merkityksellisyyden kokemiseen liittyy se, että palautetta saadaan myös työyhteisöltä, eikä vain esihenkilöiltä. Siksi olisi tärkeää, että työpaikoilla kaikki tietäisivät konkreettisesti mitä kukin tekee. Silloin työn keskinäiset kytkennät olisivat näkyvissä. Ja kaikki tietäisivät, miten oma työ ja sen tekeminen heijastuu muihin.
”Elämme herkästi omissa työkuplissamme, emmekä tule ajatelleeksi, miten monia työvaiheita eri työtehtäviin kuuluu. Valtaosa työstä kytkeytyy todella moneen asiaan, mutta näemme siitä vain murto-osan. Eivätkä päättäjätkään välttämättä tule ajatelleeksi tätä”, Martikainen sanoo.
”Mitä enemmän positiiviset tai negatiiviset kokemukset toistuvat, sitä enemmän ne vahvistavat kokemusta. Jos siis itse arvostaa työtään ja saa siitä yhä uudelleen hyvää palautetta, niin alkaahan se vaikuttaa. Ja päinvastoin.”
Keskustelun laadulla on väliä
Jytyläisten kokemukset työn arvostuksesta ja merkityksestä ovat usein karua luettavaa. Arvostusta löytyy juhlapuheissa, mutta käytännön elämässä palkka ei vastaa työn vaativuutta eikä esimerkiksi johtajille ja esihenkilöille ole välttämättä selvää, miten laaja-alaisia vastuita työntekijöillä on. Työntekijöille syntyy kokemus siitä, ettei työtä todellisuudessa arvosteta.
”Resurssien niukkuus liittyy tähän selvästi. Leikkaukset tuntuvat erityisen ikäviltä jos ne vaikeuttavat työn tekemistä. Silloin tulee tunne, ettei työtäni arvosteta kun sen tekemiseen ei saa edes välineitä”, Martikainen sanoo.
”Erään työpajan osallistuja puuskahtikin, että olisi hyvä, että päättäjät olisivat edes viikon tässä työssä niin näkisivät mitä työn todellisuus on.”
Leikkaukset tuntuvat erityisen ikäviltä jos ne vaikeuttavat työn tekemistä. Silloin tulee tunne, ettei työtäni arvosteta kun sen tekemiseen ei saa edes välineitä.
Mitä työyhteisöissä voitaisiin siis tehdä, etteivät ulkopuoliset olosuhteet ainakaan vähentäisi työn arvon tuntua ja että työtä voisi tehdä hyvillä mielin ja hyvällä draivilla?
Molemmat tutkijat panostaisivat yhteisten keskustelujen laatuun.
”Jos työyhteisöllä on tahtoa ja halua jutella työn merkityksellisyyteen vaikuttavista asioista, sille kannattaa antaa tilaa. Voidaan esimerkiksi kehittää yhteenkuuluvuutta parantavia työtapoja sekä huomioida ihmisten erilainen osaaminen ja vahvuusalueet.”
Työn merkitys ei ole staattinen
”Työympäristössä, jossa koetaan, ettei ulkopuolista arvostusta heru, palkka ja työolot ovat huonot, mutta työyhteisö on solidaarinen, ollaan aika hyvällä tiellä. Parhaimmillaan työyhteisö alkaa pitää toinen toistensa puolta. Ollaan vähän kuin me vastaan muut -tilanteessa. Mutta jos yhteenkuuluvuus puuttuu, tilanne on aika hankala”, Martikainen sanoo.
Erityisen hälyttävää se on silloin, jos töitä tehdään myös etänä.
Toisille työllä on vain välinearvo, sitä tehdään, jotta saadaan rahaa elämiseen. Sekin on ihan ok.
”Hybridityössä ja sen johtamisessa riittää vielä tutkittavaa ja kehitettävää, mutta tämänhetkiset tutkimukset ja käytännön kokemukset työpaikoilta kertovat yhteisöllisyyden ja tiimiytymisen kärsivän etätöissä. Etenkin jos töitä tehdään mieluummin kotisohvalta kuin mentäisiin toisten joukkoon”, Järvensivu sanoo.
Työn merkitys ei kuitenkaan ole pysyvä ja staattinen. Vaikka monelle työ tuo sisältöä elämään, sen merkitys myös vaihtelee esimerkiksi elämäntilanteen mukaan.
”Usein työuran alkuvaiheessa korostuvat kehittymis- ja oppimismahdollisuudet, ja työ saatetaan kokea hyvinkin tärkeänä. Kun elämään tulee perhettä ja muita asioita, työ ei välttämättä ole enää yhtä iso osa elämää. Toisille työllä on vain välinearvo, sitä tehdään, jotta saadaan rahaa elämiseen. Sekin on ihan ok.”
Lue myös:
Millaisia kokemuksia jytyläisillä on työn arvostuksesta ja merkityksestä?
