Suomessa on EU-maista seitsemänneksi suurimmat palkkaerot sukupuolten välillä. Ekonomisti Seppo Nevalainen STTK:sta sanoo, että palkkatasa-arvo on kyllä edennyt, mutta hirveän hitaasti.
– Vuonna 1995 naisten palkat olivat 79 prosenttia miesten palkoista, kun luku on nyt 84 prosenttia.
25 vuotta ja viisi prosenttiyksikköä. Jos edetään nykyisellä vauhdilla, palkkatasa-arvo on totta vasta 2090-luvulla.
– Taustalla on useita, muun muassa kulttuurisia, selittäviä tekijöitä, mutta viime kädessä kysymys on rahasta.
Julkinen kuoppa
Seppo Nevalaisen mielestä tarvittaisiin lisää työn vaativuuden arviointia nimenomaan toimialat ylittävästi.
– Arviointia tehdään kyllä työpaikkatasolla, mutta ei toimialojen yli. Jotta muun muassa julkisen ja yksityisen sektorin välisestä palkkaepätasa-arvosta päästäisiin, tarvittaisiin lisää palkkarahaa julkiselle puolelle.
Samaan aikaan on muistettava, että myös yksityisellä sektorilla on palkkatasa-arvoon liittyviä ongelmia.
Eri alojen ansiokehityksessä on tapahtunut yllättävän vähän muutoksia vuosikymmenten mittaan, eli ansiokehityserot ovat pysytelleet melko samana.
Nevalainen näkee palkkaepätasa-arvoa töiden vaativuuden kannalta enemmän juuri alojen välillä kuin alojen sisällä. Jytyläisten ammattien suhteen hän ei pysty sanomaan mitään kovin tarkkaa. Jytyläisetkin kuitenkin hyötyisivät yli toimialojen tehtävästä työn vaativuuden arvioinnista.
Uudistuksia odotetaan
Kolmikantaisessa työryhmässä on viime syksystä asti yritetty löytää yhteistä näkemystä työnantajien kesken samapalkkaisuusohjelman sisällöstä, mutta keskustelut ovat tältä erää pysähdyksissä.
Nevalaisen mukaan maan nykyisen hallituksen ohjelmassa on hyviä uudistuksia, jotka ovat lupaavia palkkatasa-arvon kannalta.
– Samapalkkaohjelmaa tulee jatkaa, ja siihen tulisi löytää konkreettinen aikataulutavoite sekä numerotavoite, johon pyritään asetetussa aikataulussa.
Nyt katsotaan, miten hallitusohjelma saadaan käytäntöön.
– Myös perhevapaauudistus pitää toteuttaa. Perhevapaat ovat tärkeitä, koska 25–40-vuotiailla työuransa alussa olevien elämään osuu myös perheen perustaminen. Naisten palkat jäävät jälkeen miesten palkoista, sillä perhevastuut ovat edelleen pääosin naisten harteilla.
– Perhevapaauudistus sekä samapalkkaohjelma tulisi saada maaliin mahdollisimman nopeasti.
Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että samasta ja samanarvoisesta työstä on saatava sama palkka.
– Tarvitaan toimia sekä työpaikoilla, työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa että lainsäädännön uudistamisessa. Lainsäädännön osalta en nostaisi mitään yksittäistä asiaa, vaan on otettava kaikki keinot käyttöön hallituksen asettamiin tavoitteisiin pääsemiseksi.
Palkka-avoimuus edistää tasa-arvoa
Jokainen työntekijä voi edistää palkkatasa-arvoa siten, että kertoo omalle luottamusmiehelleen palkkansa.
– Työkaverin ei tarvitse tietää palkkaasi, mutta on hyvä, että luottamusmies tietää kaikkien työntekijöiden palkan, sekä edustamiensa työntekijöiden että muiden. Silloin perusteettomiin palkkaeroihin on helpompi puuttua, Seppo Nevalainen sanoo.
Jos palkkoja ei edes tiedetä, ei voi yrittää korjata tilannetta, sillä ongelma ei näy missään.
– Luottamusmiehen on hyvä tietää palkan osat: vaativuusosa, henkilökohtainen osa ja mahdollinen tuloskohtainen osa. Myös julkisella puolella voisi olla enemmän tulosperusteisia palkkioita, kun työntekijät ja työnantaja sopivat hyvistä perusteista. Tulospalkkiot voisivat olla yksi tasa-arvoa tuova tekijä.
Nevalainen muistelee tupo-aikoja ja tupossa ollutta tasa-arvoerää.
– Vaikka erät olivat pieniä, niin ne kuitenkin kavensivat palkkaeroja sukupuolten välillä. Tästä näkökulmasta yksi palkkaepätasa-arvoa pienentävä keino olisi palkkausjärjestelmien kehittäminen.
Mitä se käytännössä tarkoittaisi?
– Työn vaativuustekijät ja henkilökohtaisten palkanerien jakautuminen tasaisesti otettaisiin paremmin huomioon. Tässä on jo tapahtunut parannusta, koska vaativuuksia voidaan jo katsoa vaikkakaan ei tarpeeksi laajasti.
