STTK:n puheenjohtaja Antti Palola korostaa Jyty-lehden haastattelussa (s. 14–16) alkamassa olevaa sopimusneuvottelukierrosta erityisen merkittävänä nimenomaan työllisyysnäkökulmasta. Palolan arvioon on helppo yhtyä, sillä suhdanteiden muutos Suomessa ja laajemminkin maailmalla uhkaa viime vuosien hyvää työllisyyskehitystä.
Jotta hyvä työllisyysvire jatkuisi, hallitus on aloittanut myös työmarkkinajärjestöjen kanssa kolmikantaisen valmistelun uusien työllisyystoimien löytämiseksi. Lähtökohta on oikea, sillä myös työllisyyttä tukevien ratkaisujen hakemisessa työmarkkinaosapuolilla on juuri sitä osaamista, kun puhutaan vaikkapa työlainsäädännön, sosiaaliturvakysymysten tai vaikkapa osaamisen kehittämisestä työelämässä.
Merkittäviä työllisyyteen vaikuttavia ratkaisuja tehdään toki seuraavalla sopimusneuvottelukierroksellakin. Päänavaajana toimii jälleen kerran työntekijäjärjestö Teollisuusliitto. Osa eri sektoreiden sopimuksista päättyy jo tämän vuoden puolella, kun taas muun muassa kunta-alalla sopimuksissa riittää väännettävää suurella todennäköisyydellä aina sopimusten takarajalle ensi vuoden maaliskuun loppuun saakka.
Erityisen suuri vääntö käydään palkankorotusten lisäksi kilpailukykysopimukseen sisällytettyjen kiky-tuntien jatkosta. Erimielisyyttä pöydän osapuolten välillä on ollut siitä, tehtiinkö työajan 24 tunnin vuosittainen lisäys kikyilyjen yhteydessä kolmeksi vuodeksi vai pysyväksi.
Pääministeriltä on tullut toive, että neuvotteluosapuolet hakisivat keskitettyä ratkaisua 24 tunnin pidennyskiistaan. Työnantajaleiristä vastaukseksi tuli heti ehdoton ei. Keskistetyt tupoilut on tupoiltu.
Ongelmalliseksi työajan pidennyskiistan ratkaisun tekee se, että useimmissa sopimuksissa työaikaa on pidennetty eri tavoin. Osassa 24 tuntia ilman korvausta on toteutettu lisäämällä se päivittäiseen työaikaan minuutteina. Onpa joillakin työpaikoilla oltu luovia ja toteutettu lisäys henkilöstön työhyvinvointia tukevina liikunta- ja virkistyspäivinä.
Työmarkkinoilla on tehty kuluneina vuosina sopimusratkaisuja, joissa työntekijäosapuoli on harjoittanut omalta osaltaan vastuullista sopimuspolitiikkaa. Sen seurauksena Suomen taloutta ja kilpailukykyä on pystytty reivaamaan parempaan suuntaan. Loputtomiin tällainen lähes 0-linja ei voi kuitenkaan jatkua.
Tavoitteena alkavalla sopimuskierroksella on ennen kaikkea käydä aito palkkakierros, jolla turvataan palkansaajien ostovoiman myönteinen kehittyminen, ja joka takaa myös muun muassa työelämän laadullisiin kysymyksiin selkeitä edistysaskeleita.
Hallituksen suunnalta on viestitelty, ettei sillä ole kiinnostusta työntää näppejään sopimusneuvotteluihin. Ehkäpä edellisen hallituksen erityisesti julkisen sektorin naisvaltaisia aloja epäoikeudenmukaisesti kohdellut kiky-sekaantuminen pakkolakiuhkailuineen on käynyt varoittavasta esimerkistä.
Yhden toiveen hallitukselle voisi kuitenkin heittää: älkää jatkako viime vuosina vallinnutta kuntien valtionosuuksien leikkauslinjaa. Muuten palvelut rapistuvat, ja henkilöstön lomautukset ja pahimmassa tapauksessa irtisanomiset lisääntyvät.
