Tapamme tehdä työtä oli murroksessa jo ennen koronapandemiaa, mutta kulunut vuosi on kiihdyttänyt tätä muutosta entisestään. Monessa jytyläisessä työpaikassa oltiin jo pitkällä modernien työvälineiden hyödyntämisessä – osassa niitä lähdettiin kiireen vilkkaa opettelemaan viime vuoden kevään aikana. Tällä kaikella on myös vaikutuksia, jotka näkyvät konkreettisesti tulevaisuuden työssämme.
Monille meistä ovat tuntien Teams-kokousmaratonit tulleet tutuksi kuluneen vuoden aikana. Työ on useimmilla aloilla entistä enemmän aika- ja paikkariippumatonta ja kytköksissä laitteisiin ja verkkoyhteyksiin. Kuluneen vuoden aikana koulutukset ja seminaarit on järjestetty pääosin verkossa.
Digitaitojen lisäksi ”uusi työ” edellyttää tekijältään kykyä suunnitella ja johtaa omaa työtään.
Tulevaisuudessa työtä tehdään entistä enemmän digitaalisten kanavien kautta, jolloin hyville digitaidoille on tarvetta. Kanavat, alustat ja työkalut muuttuvat ja kehittyvät huikeaa vauhtia. Samaan aikaan vuorovaikutustaidot ja pehmeät ihmisarvot nousevat arvoonsa digitalisaation rinnalle.
Mikäli muutoksessa ei pysy mukana, on pelkona kelkasta putoaminen. Oppilaitoksissa pitämieni työelämäluentojen yhteydessä opiskelijoita askarruttavatkin paljon tulevaisuuden työelämätaidot.
Monet koronapandemian aikana pikavauhtia syntyneet käytännöt jäävät varmasti pysyväksi osaksi työelämäämme. Digitaitojen lisäksi ”uusi työ” edellyttää tekijältään kykyä suunnitella ja johtaa omaa työtään.
Tulevaisuuden työelämässä selkeiden tavoitteiden asettaminen, työtehtävien priorisointi, ajanhallinta ja hyvän tasapainon löytäminen auttavat jaksamaan ja edistämään suorituskykyä tuntikausia kestävien Teams-maratonien sijaan.
