Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan uudistamisen suunnasta käydään myös eduskuntavaalien jälkeen laajaa keskustelua. Palvelujen saatavuus maan eri osissa, kustannusten nousun hillitseminen ja riittävä henkilöstömäärä ovat asioita, jotka hallitsevat keskustelua.
Toiminnan tehostamisesta puhutaan kaikissa yhteyksissä. Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tehostamiseen liittyy olennaisesti se, että työt hoidetaan sillä henkilöstöllä, jolla on asianmukaisin koulutus, paras osaaminen ja kokemus ko. työstä. Kaikkien ammattiryhmien välistä työnjakoa pitää päivittää. Alla on esimerkkeinä pari ryhmää, joiden työtehtävien järkeistäminen vaikuttaa laajasti sosiaali- ja terveydenhuollon kipukohtiin.
Terveydenhuollon sihteerit ja osastonsihteerit
Sairaaloiden terveydenhuollon sihteerit ja osastonsihteerit ovat tehneet mm. potilastietojärjestelmiin liittyviä töitä vuosia. Digitalisaatio ja sähköinen asiointi ovat jo nyt muuttaneet terveydenhuollon henkilöstön työnkuvaa voimakkaasti. Työmenetelmät, välineet ja aineistot muuttuvat suurelta osin digitaaliseen muotoon, ja sähköinen asiointi kehittyy. Hankalat tietojärjestelmät vievät merkittävästi lääkäreiden työaikaa vastaanottoon ja potilaille kuuluvalta ajalta. Esimerkiksi potilastietojen kirjaamiseen ja ylläpitoon kuluu paljon aikaa.
Terveydenhuollon sihteereiden ja osastonsihteereiden tehtävissä toimiville täytyy luoda sellaista uudenlaista koulutusta, jossa yhdistyy niin terveydenhuollon kuin sihteeri- ja hallintotyön osaaminen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää digitaalisiin osaamistarpeisiin.
Näillä toimenpiteillä voidaan vähentää sitä, että lääkäreiden ja hoitajien työtehtävistä yhä suurempi osuus menee muuhun kuin potilas- ja hoitotyöhön. Ei ole järkevää eikä henkilöstön kannalta mielekästä, että terveydenhuollon sihteereiden ja osastonsihteereiden työpanosta ei käytetä hyväksi parhaalla tavalla huomioiden myös se, että samalla potilas- ja hoitotyöhön saataisiin enemmän aikaa.
Sosionomit
Vuoden 2019 Ammattibarometrin mukaan tällä hetkellä on pulaa mm. lastentarhanopettajista, sosiaalityön erityisasiantuntijoista, sairaanhoitajista ja lähihoitajista. Tätä työvoimapulaa voisi helpottaa miettimällä työnjakoa tarkemmin ja lisäämällä avustavaa henkilökuntaa.
Myös pätevyysvaatimuksia olisi hyvä lähitulevaisuudessa tarkastella. Esimerkiksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet sosionomit (YAMK) eivät ole kelpoisia hoitamaan sosiaalityöntekijän tehtäviä, vaikka käytännössä päteviä sosiaalityöntekijöitä ei ole riittävästi tarjolla. Tilanne tulee vain pahenemaan lastensuojelulain muutosten tullessa voimaan 1.1.2020, kun vahvistetaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten oikeutta esim. hyvään valvontaan ja jälkihuollon ikäraja nousee 25 ikävuoteen. Sosionomien (YAMK) roolia tulisi selkeyttää.
Edellä mainitut Jytyn näkemykset on välitetty hallitusneuvotteluihin osallistuville, mutta myös tämän artikkelin kautta muistutamme sote-valmistelijoita järkevien työnjakojen tärkeydestä!
