Kenelläkään meistä ei ole tunnenaulakkoa, johon tunteet voisi ripustaa työpäivän ajaksi. Siksi on tärkeää ymmärtää, miten tunnereaktiomme vaikuttavat työhyvinvointiin.
Tunteiden pidättelyä voisi verrata rantapallon pitämiseen vedenpinnan alapuolella, sanoo vuorovaikutusvalmentaja ja työelämän inhimillistäjä Petra Alijärvi.
– Joudumme käyttämään kahta kättä ja keskittymään siihen, että pallo ei ponnahda pintaan. Silloin emme kykene tekemään töitä parhaalla mahdollisella energialla ja otteella.
Tunteiden pidättelyä voisi verrata rantapallon pitämiseen vedenpinnan alapuolella.
Lupa tunteiden näyttämiseen ei tarkoita sitä, että työpaikan pitäisi olla terapiakeskus tai taistelutanner. Jokainen aikuinen tietää, mikä on asiallista käytöstä, ja jokainen työyhteisö määrittää itse, minkä verran työpaikalla sopii ilmaista tunteita.
Tunteiden tukahduttamista ei kuitenkaan voi vaatia.
Erota tunne ja asia
Alijärvi sanoo, että vaikka ympärillä olevat ihmiset ovat tunteidemme peilejä, jokainen on aina vastuussa omista tunteistaan. Esimerkiksi pillastumista ei voi kuitata toteamalla ”minä nyt vain olen tällainen”.
– Kyse on tunnetaidoista, joita voi opetella ja joissa voi kehittyä.
Ei saa väheksyä toisen tunnetta, mutta siihen ei tarvitse lähteä mukaan.
Pitkälle pääsee, kun oppii tunnistamaan tunteita ja erottamaan tunteet asioista. Kiihtyneessä mielentilassa järki ei toimi, jolloin voi tulla sanoneeksi työkaverille pahasti.
Herkissä tilanteissa Alijärvi kehottaa muistamaan, että tunteet ovat aina tuntijalleen totta.
– Ei saa väheksyä toisen tunnetta, mutta siihen ei tarvitse lähteä mukaan.
Tehoa työpäiviin
Tunteiden ilmaisemisesta ja hyvistä tunnetaidoista hyötyy Alijärven mukaan koko työyhteisö.
Kun ihminen saa olla oma itsensä, hän jaksaa keskittyä olennaiseen ja sitoutua tekemiseensä. Tämä heijastuu tuloksiin ja näkyy myös asiakkaille.
Työpaikan rennon ilmapiirin vaikutukset ulottuvat myös vapaa-aikaan, kun iltaisin ei tarvitse tuulettaa tunteitaan perheelle tai ystäville.
– Kyse ei ole loppupeleissä vain työelämästä vaan elämästä.
entäpä jos työntekijää on kohdannut kriisi omaisen menetys, puolison menetys kun siitä nykyään ei saa edes sairaslomaa, itku voi olla herkässä ja muutenkin tunteet jyllää laidasta laitaan itselle käv näin alkuun tuli ymmärrystä mutta kun kului puoli vuotta olisi pitänyt olla kuin mitään ei olisi tapahtunut jos yrittimottaa puheeksi. kukaan ei kysynyt miten voit tai jaksat….itse kyllä sain saikkua alkuun ja keskustelu apua muualta …
Tämä oli erittäin hyvä juttu sillä olen törmännyt ilmiöön, että joku toinen saa käyttäytyä tai hänen sallitaan käyttäytyä niin koska hän on sellainen. Mielestäni ei ihan saisi täysin tunne edellä mennä sillä joku voi tulla loukatuksi ja henkilö itse saa äkkiä arvaamattoman leiman.