Tuuli Ullakonoja havahtui epätavalliseen pattiin rinnassaan eräänä lauantaina vuonna 2019.
Hän suhtautui löydökseen rauhallisesti, vaikka mieli täyttyi kysymyksistä, joihin sillä hetkellä ei ollut vastausta. Onko tämä vakavaa? Onkohan pattia oikeasti edes olemassa? Mitähän tästä seuraa?
Ullakonoja sai ajan heti maanantaina työterveyshuoltoon, jossa lääkäri pisti saman tien lähetteen vetämään tarkempiin tutkimuksiin.
– Vei kuitenkin yli kuukauden, ennen kuin sain kuulla tarkan diagnoosin. Olin juuri päiväkodin käytävällä odottamassa vuoroani lastani koskevaan keskusteluun varhaiskasvatussuunnitelmasta, kun puhelin soi.
Vei yli kuukauden, ennen kuin sain kuulla tarkan diagnoosin.
Ullakonoja sai tietää kasvaimen olevan pahanlaatuinen.
– Yritin nopeasti koota itseni tuohon, jo kauan sitten sovittuun, palaveriin. Ilmoitin vain, että olin juuri saanut huonoja uutisia.
Tarkemmat tutkimukset alkoivat jo seuraavalla viikolla.
Lohduttava tieto oli se, että Ullakonojan syöpätyyppiin oli tarjolla täsmälääkettä. Hoitovaste osoittautui hyväksi.
Kasvaimen poistoon tarvittiin kaksi leikkausta, kuusi sytostaattiannosta ja sädehoitoja, joissa Ullakonoja kävi noin kuuden viikon ajan joka arkipäivä.
– Lääkkeet estivät pahoinvoinnin niin, että ainoa oire sytostaattien jälkeen oli valtava väsymys. Ensimmäisinä päivinä nukuin lähes kellon ympäri. Onneksi puolisoni lomat osuivat otolliseen aikaan. Myös isovanhempien apua tarvittiin. Nuorimmaiseni oli silloin alle 2-vuotias, perheenäiti muistelee.
Kahdelle pienelle lapselleen Ullakonoja kertoi sairaudestaan mahdollisimman yksinkertaisesti. Äidillä on rinnassa patti, joka pitää ottaa pois. Sen jälkeen tarvitaan vielä hoitoja, joiden jälkeen äitiä aina väsyttää.
– Lapsethan ovat valtavan empaattisia. He tulivat puhaltamaan pipiä pois, hellittelemään ja silittelemään.
Suomessa saa valtavan hyvää hoitoa. Sen ansiosta olen tässä ja nyt, ja valtavan kiitollinen.
Työpaikalla Ullakonoja kertoi sairastumisestaan yhden palaverin päätteeksi, kun koolla oli koko työyhteisö, hänen viitisentoista alaistaan.
– Kyllähän se kosketti, kun näin monien järkyttyneet ilmeet. Useampikin esitti kysymyksiä – niitä samoja, joita olin itsekin esittänyt. Niitä, joihin ei ollut vastausta. Paranenko? Olenko kauan poissa?
Tänään kaikki on hyvin. Puolisentoista vuotta kestäneet hoidot loppuivat vuosi sitten. Kontrollitutkimuksissa Ullakonoja käy vuoden välein.
– Suomessa saa valtavan hyvää hoitoa. Sen ansiosta olen tässä ja nyt, ja valtavan kiitollinen.
