”Voisimmeko mitenkään siirtää pöytävaraustanne toiseen iltaan? Olemme etsineet kissojen ja koirien kanssa henkilökuntaa, mutta emme ole valitettavasti löytäneet. Jo töissä oleville pitää antaa välillä lepopäivä.”
Kulkutaudin jyllätessä tuntui tänäkin kesänä paremmalta lomailla Suomen rajojen sisäpuolella. Länsirannikon pikkukaupungissa todellisuus löi kuitenkin vasten kasvoja puhelinsoiton muodossa. Olimme törmänneet ilmiöihin nimeltä työvoimapula ja kohtaanto-ongelma.
Tuoreimpien tilastojen mukaan Suomessa on noin 300 000 työtöntä ja jotakuinkin 145 000 avointa työpaikkaa. Työvoimapula riivaa erityisesti ravintola- ja palvelualaa, kun moni on epävarmassa tilanteessa vaihtanut työpaikkaa tai jopa siirtynyt kokonaan toiselle alalle.
Työvoimapulaan on tarjottu erilaisia keinoja työperäisestä maahanmuutosta liikkuvuusavustuksen laajentamiseen. Keinoja on, mutta helppoa tai nopeaa työvoimapulan ratkaisu tuskin tulee olemaan.
Miten helppoa on elämän jo vakiinnuttua laittaa koko paletti uusiksi?
Työ on tärkeä osa ihmisen elämää. Alan vaihtaminen voisi olla ratkaisu monelle työttömälle, mutta se ei ole ihan läpihuutojuttu eikä uudelleenkouluttautuminen tapahdu hetkessä. Elannon lisäksi työ on myös iso osa elämänsisältöä ja jopa identiteettiä. Omalta, huonosti työllistävältä unelma-alalta siirtyminen hyvin työllistävälle, mutta ei itseä kiinnostavalle alalle voi vaatia perinpohjaista miettimistä.
Työ myös sitouttaa; paikkakuntiin, ihmisiin. Miten helppoa on elämän jo vakiinnuttua laittaa koko paletti uusiksi ja muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle? Todella moni näin toki tekee. Osa päätyy myös pendelöimään paikkakuntien välillä, koska työ on tuolla ja elämä täällä.
Ravintola-ala, yhtenä monien joukossa, on kärsinyt korona-aikana. Työvoimapulaa ja alan houkuttelevuutta tuskin myöskään helpottaa viime aikoina julkisuudessa puidut pikaruokaravintoloiden epäkohdat työoloissa.
Ravintolailtamme lomareissulla peruuntui, mutta ravintolan puhelinsoitto myös lämmitti mieltä. Työnantaja halusi pitää huolta työntekijöistään ja antaa heille ansaitun vapaapäivän.
Emmekä toki nälkäisiksi jääneet. Kaupasta ostettiin eväitä, jotka nautittiin majapaikkana toimineen bed & breakfast -hotellin terassilla. Tunnelmallinen hotelli oli avattu vastikään, keskellä maailmanlaajuista koronaepidemiaa. Joku uskoi liikeideaan ja näki valoa tulevaisuudessa.
Siinä juustolautasen ääressä heinäkuisen illan auringonlaskua ihaillessa tuo valo oli helppo itsekin nähdä.
