Jo varhain Kristiina Mäkelä oivalsi, että – urheilijankaan – elämä ei voi olla toisten odotusten täyttämistä.
– Minun on tehtävä tätä itselleni. Ja niin hän alkoi kerätä tietoa, kuunnella sisintään ja kehoaan.
Millainen on polkusi huippu-urheilijaksi?
– Täynnä haasteita!
– Käännekohta oli 2009, kun vaihdoin korkeushypyn kolmiloikkaan, ylitin 13 metriä ja sain ensimmäisen nuorten arvokisamitalini nuorten Olympiapäivillä.
– Sitten tuli loukkaantumisia ja pettymyksiä.
Missä mennään nyt?
– Takana on kevään kuntoutuspätkä. Ensi kertaa jouduin jättämään väliin arvokisat – EM-hallit – kun takareidessä oli pieni tuntemus.
– Sitten alkoi kova peruskuntotreeni. Toukokuu etelän leirillä, ja nyt aloitellaan kilpailukautta.
Tavoitteesi?
– MM-mitali – vähempää ei kokemuksellani kannata tavoitella. Vaikka kolmiloikan maailmantaso on kova, kisapaikka on jo varma.
– Timanttiliiga on yksi tavoitteista.
– Tulostavoitetta ei ole. Hypätään niin pitkälle kuin kasaa riittää.
Parhaat ominaisuutesi urheilijana?
– Hyvä kilpailupää, sanottiin jo varhain. Tahdoin tietää, mitä se sisältää. Parikymppisenä hakeuduin psyykkiseen valmennukseen, sieltä saan työkaluja käsitellä elämän perusasioita.
– Olen sitkeä ja utelias elämälle. Pyrin selvittämään, mitä tarvitsen. Mietin usein, mitä kaikkea kivaa elämässä on, urheilun ohella.
– Olen hyvä sulkemaan asioita mielestäni, mutta myös käsittelemään niitä – turvallisessa tilassa, läheisten kanssa.
– Pyrin minimoimaan pahaa, maksimoimaan hyvää.
Tulostavoitetta ei ole. Hypätään niin pitkälle kuin kasaa riittää.
Keitä kuuluu tiimiisi?
– Valmentajani, fysioterapeutti Tuomas Sallinen on tärkeä työpari, samoin manageri Harri Halme.
– Ja hierojat, fyssarit, psyykkinen valmentaja, lääkärit, uni- ja ravitsemusasiantuntijat.
– Korkeushyppääjä Ella Junnila on nyt samassa valmennuksessa, ja leireilemme yhdessä.
Urasi rankimmat hetket? Ikimuistoiset onnistumiset?
– Hyvin vaikeaa on ollut loukkaantuessa ja valmentajan vaihtuessa. Olen käynyt äärirajoilla, itse edes tajuamatta uupumustani.
– Niistä on aina noustu. Ukkini sanoin: Elämä jatkuu! On vain mentävä eteenpäin.
– EM-hopea oli upea kruunu uralle. Ja helpotus – olisihan se voinut jäädä saavuttamattakin. Sitä iloa on ollut ihana jakaa.
Millainen arkesi on harjoituskaudella?
– Kahden treenin päivinä elämä kulkee pitkälti urheilun ehdoilla. Illalla jaksan ehkä maalata, soittaa pianoa tai katsoa tv:tä, joka minulla on nyt ensi kertaa 10 vuoteen.
– Yhden treenin päivään mahtuu sosiaalisuuttakin, vaikka ystävän kanssa kahvittelua.
Urheilusuoritus on naisille ja miehille sama, mutta eroa on rahan ja vallan jakautumisessa, samoin median suhtautumisessa.
Onko naisen asema urheilussa erilainen kuin miehen?
– Urheilusuoritus on molemmille sama, mutta eroa on rahan ja vallan jakautumisessa, samoin median suhtautumisessa.
– Aina en tunnista itseäni jutuista, mutta ei voi jäädä elämään median ehdoilla.
Olet maataloustieteiden kandidaatti, pääaineena kotieläintiede. Millaisena näet maaseudun tulevaisuuden?
– Haasteellisena.
– Suomessa on ensiluokkainen maatalous, ja sen kovasta työstä olisi jo aika tehdä kannattavampaa.
– Toivon voivani edistää sitä vielä joskus omalla työlläni.
Miksi maalla on mukavaa?
– Eläinten seura; luonto on terapeuttista.
– Navettaan on päästävä aina kun mahdollista. Lehmän turkkiin voi purkaa sisimpänsä myllerrykset.
– Kasvoin kaupungissa, mutta perheeni eli maaseudun arvojen mukaan. Kesät vietin Orimattilan Sammaliston mummolassa.
