Ministerisalkut on jaettu ja Rinteen hallituksen haasteellinen hallitustaival ottaa ensiaskeliaan. Ministereillä näytti salkunjaon jälkeen hymyistä päätellen olleen Suomen kansalle vain hyvää kerrottavaa. Pääministeriä ja hänen viisikkohallitustaan ei käy kuitenkaan kateeksi.
Hallitusohjelma syntyi kohtuullisen nopeasti hallituksen koostumus ja sen ideologiset erot huomioiden. Ehkä juuri eroista johtuen hallitusohjelma sisältää monia kiistojen ituja, joita vasta tulevissa työryhmissä selvitellään. Olipa Aamulehdessä laskettu, että sana ”selvitetään” esiintyy hallitusohjelmassa 130 kertaa.
Jos yhteinen sävel ongelmakohdista löytyy, odotettavissa on hyvä kokonaisuus. Mahdollista on toki se, että selvittelyjen takaraja siirtyy hamaan ikuisuuteen.
Osallistava ja osaava Suomi -ohjelmassa myönteistä on, että se korostaa yhteistyön ja kolmikantaisen valmistelun merkitystä työmarkkinakysymyksissä. Toki samalla osapuolten vastuu valmistelutyössä kasvaa, jos ja kun tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta halutaan saavuttaa.
Työelämälainsäädäntö sisältää runsaasti kysymyksiä, joihin moniin on haettu ratkaisuja jo pitkään. Tällaisia ovat mm. perhevapaauudistus, osaamisen kehittäminen työelämässä ja samapalkkaisuusohjelma. Valmisteluun sisältyvät myös vaikeasti työllistettävien työllisyyden edistäminen sekä työttömyysturvan uudistamiseen liittyvät työvoimapoliittiset toimet. Yhteistoimintalakia on myös tarkoitus uudistaa rakenteellisesti ja sisällöllisesti luottamuksen vahvistamiseksi.
Jotta tavoiteltava työllisyysaste toteutuisi, olisi työllisiä oltava hallituskauden lopussa 60 000 nykyistä enemmän. Tulevan liittokierroksen erilaisilla ratkaisuilla onkin suuri merkitys jatkoa ajatellen. Ja jos uskottavia työllisyyskeinoja ei löydy, hallitus sanoo arvioivansa päätettyjä menojen lisäyksiä uudelleen.
Hallitus pyrkii tavoitteeseen lisäämällä mm. palkkatuen käyttöä yrityksissä. Tällöin julkisesta rahakirstusta osa työntekijän palkkakustannuksista annetaan yrityksille. Tavoitteena on myös korottaa palkkatuen enimmäismäärää pitkäaikaistyöttömien, vaikeasti työllistyvien osatyökykyisten sekä vammaisten ja maahanmuuttajien osalta.
Kuntataloudessa on huhtikuussa julkistetun laskelman mukaan jopa 1,2–1,7 miljardin euron alijäämä hallituskauden ajan. Tästä huolimatta kuntien kontolle ollaan sälyttämässä runsaasti uusia tehtäviä, jotka eivät ainakaan helpota kuntien ahdinkoa yli 400 000 työntekijän palkanmaksajina.
Varhaiskasvatukseen, toisen asteen koulutukseen sekä vanhusten hoitoon tulevat lisäpanostukset eivät hoidu ilmaiseksi. Siksi hallituksen on pidettävä kiinni lupauksestaan kompensoida täysmääräisesti kuntien tehtäviä ja velvoitteita lisäävien ja laajentavien toimien kustannukset.
Tässä lehdessä (s. 6–9) haastatellun Kuntaliiton toimitusjohtajan Minna Karhusen mukaan työvoimapula kunnissa on kaiken lisäksi valtava ja tuntuu sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Tuoreen kyselyn mukaan vanhustenhoidon suurin haaste ei ole henkilöstömitoitus vaan se, ettei tehtäviin saada riittävästi ihmisiä. Kuntiin tarvitaan seuraavan neljän vuoden aikana yli 10 000 uutta hoitotyöntekijää, Karhunen kuvaa hurjaa yhtälöä.
