Myönnän: kokeilin tämän tekstin tekemistä aluksi tekoälyllä, mutta jätin sen lopulta käyttämättä. En siksi, että kirjoitus olisi ollut huono – päinvastoin. Se oli timanttinen.
Vai onko tämä sittenkin tekoälyn tuotosta? Ja onko sillä edes väliä, tietääkö lukija, mikä on ihmisen ja mikä koneen kirjoittamaa? Tekoälyn ideahan on helpottaa työntekoa: säästää aikaa, sujuvoittaa prosessia ja parantaa laatua. Tästä on hyötyä myös lukijalle. Win–win.
Silti minua häiritsee, jos en tiedä, onko jonkun sisällön tekemisessä käytetty tekoälyä. Miksi? Onko syynä muutosvastarinta, pelko? Pelkäänkö, että tekoäly on minua parempi, vie työni? Sehän on idearikkaampi, järjestelmällisempi, luovempi ja takuulla virheettömämpi kuin minä ikinä – ja on AINA empaattinen, kärsivällinen ja hyvällä tuulella.
Pelkäänkö, että tekoäly on minua parempi, vie työni?
Tietohallintoasiantuntijamme Ville antaa rohkaisevia neuvoja tekoälyn käyttöön. Hän kannustaa kokeilemaan, missä tilanteissa tekoälystä on aidosti hyötyä.
Ja oli siitä hyötyä minulle nytkin. Ensin piti vain lukea tekoälyn täydellinen teksti, sisuuntua – ja antaa ajatusten lentää. Ehkä tärkeintä ei olekaan se, kuka tekstin tekee, vaan että se herättää ajatuksia. Niitä ei sentään vielä tekoälyllä ole. Vai onko?