Näkökulmat
21.03.2019

Kun sopimuksilla on Embon arvo

Suomea on opittu pitämään yhteiskuntana, jossa sopimuksista pidetään kiinni. Erityisesti vanhuspalveluja mutta lisäksi varhaiskasvatustakin koskevat surulliset henkilöstömitoitusuutiset kuitenkin osoittavat, että tehdyillä palvelusopimuksilla on pyyhkimiseen tarkoitetun Embon arvo.

Markkinavoimat ovat työntyneet viime vuosina enenevässä määrin sektoreille, joiden ei tulisi olla kuin rajoitetusti niiden toiminta-areenaa. Siellä ne nyt mellastavat, sillä nämä areenat tarjoavat mahdollisuudet maksimoida voitot pääomasijoittajaomistajilleen mm. takuukoroilla ja osingoilla. Pääoman tuottoaste on hoivabisneksessä asiantuntijoiden mukaan jopa 20 prosenttia.

On erittäin tärkeää, että valvontaa sosiaalisektorin hoivapalvelujen kipukohdissa vahvistetaan, mutta valvonnan lisäämisen ohella on etsittävä ratkaisua ongelman toiseen tärkeään ytimeen: hoitavien käsien puutteeseen.

Hoiva-alan yrityksissä tuoton takaajina tärkeimmiksi tuotannontekijöitten alentajiksi – ikävä kyllä – ovat nousseet palkkakustannukset. Se on tapahtunut useimmiten tinkimällä henkilöstön palkoista ja henkilöstömitoituksista. Nämä ovat keskeisimpiä syitä hoitavien käsien puutteeseen eli siihen, miksi alalle on vaikea saada rekrytoitua riittävästi koulutettua ja osaavaa henkilöstöä.

Kunnat ovat paljon vartijoina, kun ne vastaavat veroeuroilla tuotettavista perus- ja hyvinvointipalveluista. Erityisen ongelmalliseksi nykytilanteen tekee se, että palveluista kunnissa on leikattu samaan aikaan kun palvelutarve erityisesti vanhusten hoivapalveluissa on kasvanut.

Eikä talousahdinko kunnissa näytä hellittävän. Kuntatalous on heikentynyt viime vuosina muun muassa valtiovallan toimenpiteiden, esimerkiksi valtionosuusleikkausten seurauksena. Nyt 180 kuntaa täyttää kriisikuntakriteeristön mukaisen kuntaveroprosentin raja-arvon, joka on 21.

On selvää, että huonoista palveluista ei yksin vastuuta voi vierittää yrityksille. Ensiarvoisen tärkeää on myös lisätä julkisen sektorin kilpailutuksessa tarvittavaa hankintaosaamista. Lisäksi kuntien ja yritysten välisiin sopimuksiin on kirjattava riittävän suuret sanktiot, jos ostettavien palveluiden laatu ei vastaa sopimuksessa sovittua.

Valitettavasti myös sellaisia viestejä on kuultu, että sopimuksia on kunnissa polkuhinnoiteltu taloustilanteesta johtuen, jotta palvelut voitaisiin tuottaa mahdollisimman edullisesti.

Monet asiantuntijat väittävät, että jatkuva pakollinen kilpailutus painaa hintoja alaspäin. Joillakin paikkakunnilla yritysten hoivapalveluja tuotetaan jopa halvemmalla kuin kymmenen vuotta sitten. Monesti kilpailutussopimuksissa on sovittu 0,5 hoitajan mitoituksesta, vaikka osa asiakkaista vaatisi selkeästi tehostetun hoidon 0,6 henkilön mitoitusta.

Jatkuva kilpailutusruljanssi rassaa paitsi kuntia myös hoivapalveluja tuottavia yrityksiä. Se on näkynyt muun muassa alan keskittymisenä. Esimerkkeinä Attendo, Esperi ja Mehiläinen. Pieniä ostetaan pois kuljeksimasta.

Kari Hietamäki
Päätoimittaja

Jaa artikkeli

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.