Tiedän vain sen, etten tiedä.
Näin sanotaan filosofi Sokrateen lausuneen jo muinaisina aikoina, jolloin toimistotyöläisen aamu ei alkanut kymmeneen eri it-järjestelmään kirjautumisella ja jolloin joka vuosi ei ollut pakko opetella uutta sovellusta tai näppärää ohjelmistoa.
Ehkä onkin Sokrateen tavoin viisautta tajuta, ettei ihminen ole ikinä valmis. Osaamisvaatimusten aallokossa ajelehtimisen sijaan ruorin voi kuitenkin ottaa omiin käsiin.
Kerran koulussa opittu antaa työelämän juoksuradalle hyvän lähtölaukauksen. Työelämän vauhtisuoralla kannattaa kuitenkin ottaa lisäravinteet ja erikoisvarustellut välineet käyttöön, jotta ei tippuisi kyydistä. Kannattaa kouluttautua, seurata oman alan kehitystä sekä opetella ja omaksua uusia taitoja.
Ylipäänsä kannattaa pitää mieli avoinna uudelle. Myönteinen suhtautuminen uuden opetteluun tekee työelämän muutosvirrassa seilaamisesta mukavampaa. Kriittinen saa toki olla, kunhan jätetään sen kaveri kyynisyys märehtimään omaan kuoppaansa.
Oppivelvollisuuden pidentämisestä on puhuttu paljon julkisuudessa.
STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà kirjoitti marraskuussa keskusjärjestön blogissa, että oppivelvollisuuden pidentäminen 18 ikävuoteen saattaa olla hallituksen tehokkain yksittäinen työllisyystoimenpide.
Niin tai näin, lakipykälien ulkopuolella oppivelvollisuus on elinikäinen. Harvassa työssä pystyy työskentelemään samoilla taidoilla ja metodeilla läpi työuran.
Mutta mitä jos jatkuva uuden opettelun ja itsensä kehittämisen vaatimus ahdistaa? Silloin voi vaikka lukea jytyläisen taloussihteerin Saija Rokkasen haastattelun tämän lehden sivuilta 28–30:
– Omasta osaamisestaan täytyy pitää huolta. Työelämää on vielä niin paljon jäljellä, ettei voi vain istua ja möllöttää, Rokkanen toteaa.
PS. Tutustu Jytyn koulutustarjontaan liiton nettisivuilla:
Koulutus Jytyssä
