Kun netissä surffailee, yksi asia johtaa helposti toiseen. Viattomasti elokuisen tähtitaivaan innostamana googlettelin tietoa tähdistä. Pian jo luinkin Ylen parin vuoden takaista artikkelia erilaisista tavoista, joilla maailmanloppu voi tulla.
Yksi kohta artikkelissa oli erityisen kylmäävä: Entä jos ihmisiä alkaisi kuolla uudenlaiseen tautiin ympäri maailman? – – Syntyisi paniikki, kun taudista ei tiedettäisi mitään, eikä siihen olisi keksitty hoitoa. Ihmiset välttelisivät muiden tapaamista, ja liikenne maiden välillä pysähtyisi.
Niin. Me elämme tätä todellisuutta nyt. Kesällä saimme maistaa jo hieman normaalimpaa elämää, mutta nyt viruksen lieka alkaa taas kiristyä.
Uutta normaalia on miettiä, uskaltaako halata läheisiä.
Uusi normaali on täällä. Uutta normaalia on miettiä, uskaltaako halata läheisiä. Uutta normaalia on pohtia, hankkisiko kertakäyttö- vai kangasmaskeja.
Onko tästä kaikesta seurannut mitään hyvää? Liikenteen hiljennyttyä ilmansaasteet vähenivät ainakin hetkellisesti. Moni on myös pysähtynyt miettimään, mikä elämässä itse asiassa on tärkeää.
Yksi voittaja on etätyö. Koronan pakottamana otettu digiloikka on osoittanut, miten toimivaa etätyöskentely voi olla.
Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksen mukaan työhyvinvointi jopa parani kevään aikana niiden joukossa, jotka olivat etätöissä. Jopa sydäninfarktien määrä on vähentynyt, kun kotoilu ja etätyöt vähensivät kiirettä ja stressiä töihin ehtimisestä (HS 14.8.).
Uusi normaali ei ole kohdellut kaikkia hyvin.
Koronan tuoma todellisuus on kuitenkin merkinnyt eri ihmisille eri asioita. Moni on jatkanut lähitöitä, osa on joutunut lomautetuksi tai irtisanotuksi, sairastunut tai menettänyt läheisen. Uusi normaali ei ole kohdellut kaikkia hyvin.
Ylen artikkeli kertoi yhden asian olevan varmaa. Viimeistään miljardin vuoden päästä aurinko laajenee punaiseksi jättiläiseksi ja nielaisee kotiplaneettamme Telluksen.
Siihen on kuitenkin aikaa. Sitä ennen uudesta normaalista voidaan pitää parhaat puolet, mutta vanha normaali voisi enimmiltä osin palata takaisin. Sinua on jo ikävä.
