1. Stressikierrokset kiihtyvät pikkuhiljaa, usein huomaamatta. Voisitkin aina välillä pysähtyä kysymään: Mitä minulle kuuluu? Miten jaksan? Apukeinoksi sopii asteikko 1–10. Kuutosella kykenet vielä itse miettimään muutoksia. Vitosella ehkä kannattaisi jo pyytää muilta tukea ja neuvoja.
2. Avainsana on Pysähdy! Itsensä kuulostelu vaatii keskittymistä juuri nyt ja tähän hetkeen. Pysähdellä voi niin päätteen ääressä työpaikalla kuin hiljaisella iltakävelyllä yksikseen. Kukin tavallaan. Mieti, mikä on sinun tapasi.
3. Kannattaa kuulostella varoitusmerkkejä. Pakon ja vaihtoehdottomuuden tunteet ovat jo sellaisia. Kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle yhtä aikaa, eikä voi edes ajatella, että jotain voisi tehdä toisin. Silloin saa luvan kanssa puhaltaa pelin poikki ja huutaa: Seis työmaailma! Tahdon ulos!
4. Maailmaa ei rakennettu päivässä, eikä kaaosta korjata kerralla. Kunhan olet rauhassa pohtinut, mikä kaikki sinua kuormittaa, voit keskittyä asioihin, joihin voit itse vaikuttaa. Mutta vain yksi kerrallaan. Enempään eivät stressatut aivot pysty. Eikä tarvitse!
5. Asia kerrallaan voi tarkoittaa oman tavoitettavuuden tutkailua. Useimmat ammatit sallivat tauot puhelimen tai somen tarkkailussa. Työehtojen takaamat kahvi- ja ruokatauot kuuluvat kaikille. Palaverista seuraavaan siirryttäessä pitää ehtiä ainakin vessaan. Ja ajatella ne kaksi sinistä ajatusta.
6. Työkuormituksen ehkäisy on koko työyhteisön asia. Vaihteeksi voisi yhdessä listata myös mukavia juttuja, joita kaikilla työpaikoilla on. Vapaa-aika on omaa aikaasi, johon kuuluvat niin riittävä uni, hyvä ravinto kuin sopivasti liikuntaa. Vastapainoksi työlle aivomme tarvitsevat jotain toisella tavalla haastavaa.
Juttuun on haastateltu asiantuntijana Työterveyslaitoksen työterveyspsykologia Heli Hannosta.
