Koronapandemiassa vaikeinta Tuula Jäppisen kaltaiselle verkostoihmiselle on ollut se, ettei ole voinut tavata ihmisiä kasvokkain.
– Yleensä ideat ja innovaatiot syntyvät käytäväkeskusteluissa ja tauoilla, vaikka kahvipöydässä. Esimerkiksi työmatkalla verkostokollegan kanssa saattaa syntyä kymmenen ideaa, Jäppinen kertoo.
Jäppinen on kehittäjä, tutkija ja ennakoija. Kuntaliitto ei sinänsä kehitä omin päin, vaan testaa kehittämisideoita kuntien kanssa.
Yleensä ideat ja innovaatiot syntyvät käytäväkeskusteluissa ja tauoilla, vaikka kahvipöydässä.
Syntyykö kunnissa ideoita? Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri arvioi Jyty-lehdessä, etteivät kunnat oikein osaa hyödyntää henkilöstön ideoita.
– Se riippuu kunnasta. Kunnat ovat innovatiivisia, mutta ne eivät ole samanlaisia, Jäppinen näkee.
Kuntaliiton toteuttamassa Innovaatiobarometri 2018 -kyselyssä 95 prosenttia vastanneista kunnista oli ottanut vähintään yhden innovaation käyttöön menneen kahden vuoden aikana. Useimmiten ne olivat uusia toimintamalleja, toiseksi yleisimpiä olivat palveluinnovaatiot.
Yhtä lailla henkilöstö voi olla aloitteentekijä. Sillä on tieto asiakkaan tarpeista.
Kyselyn mukaan 46 prosenttia kuntien uusista ideoista tulee henkilöstöltä. Innovaatioiden käyttöönottoon vaikuttavat eniten omat työntekijät (58 prosenttia) ja organisaation johtaja (47 prosenttia). Ideat saadaan 59-prosenttisesti verkostoista.
– Suomalaiset ovat hyviä kilauttamaan kaverille kysyäkseen, miten idea toimii, tai siitä kuullaan kaverilta tai messuilla. Verkosta löydettyyn ideaan ei välttämättä luoteta.
Jotta innovatiivisuus on ylipäänsä mahdollista, se riippuu Jäppisen mukaan organisaation toimintakulttuurista. Se muuttuu vain, jos yksilöitä ja yhteisöä rohkaistaan uusiin toimintamalleihin.
– Henkilöstön osallistamisesta voisi ottaa enemmän irti, koska se selkeästi tuottaa enemmän innovaatioita ja parantaa työhyvinvointia. Yhtä lailla henkilöstö voi olla aloitteentekijä. Sillä on tieto asiakkaan tarpeista.
Fasilitaattori ohjaa puhumaan
Edellisen, Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmaan kirjattu kokeilukulttuuri elvytti selvästi kuntien innovaatiotoimintaa.
– Nyt korona on toiminut kiihdyttämönä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Innovaatiot ovat työkalu reagoida muutokseen, Jäppinen kuvaa.
Jäppinen on erityisesti yhteiskehittäjä. Yhteiskehittäminen on työtapa, jossa asiakkaat, asiantuntijat ja palvelujen tuottajat kehittävät tuotteita tai palveluja yhdessä.
– Mietitään yhdessä, mikä on ongelma. Ratkaisun apuna käytetään palvelumuotoilun prosesseja. Olen mukana fasilitaattorina, joka saattaa ihmiset yhteen keskustelemaan. Tuloksena syntyy oivalluksia ja ideoita.
Nyt korona on toiminut kiihdyttämönä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Innovaatiot ovat työkalu reagoida muutokseen
Jäppinen korostaa, etteivät uudet työtavat ole pääasia, vaan se, että ihmiset saadaan tuotua yhteen ja luotua turvallinen, ulkopuolisen fasilitoima työprosessi.
– Kunnat ovat arvostaneet sitä, että heitä on ohjattu kehittämiseen, eikä heidän itse ole tarvinnut suunnitella prosessia.
Kuntaliitto oli mukana toukokuussa päättyneessä EU:n rahoittamassa kymmenen maan yhteiskehittämisen projektissa Cosiessa (Co-creation of Service Innovation in Europe). Kolmen ja puolen vuoden hankkeessa tehtiin 11 pilottia.
Suomen-pilotissa kehitettiin palveluja Turun vaikeasti tavoitettaville nuorille. Se toteutettiin yhteistyössä Turun kaupungin, Turun ammattikorkeakoulun ja Kuntaliiton kanssa.
Vain nuoret löysivät nuoret
Turussa etsittiin aluksi uusia tapoja löytää vaikeasti tavoitettavia nuoria.
– Heidät löydettiin työpajoihin niissä työskennelleiden nuorten, ei virkamiesten avulla, Jäppinen kertoo.
Apuna käytettiin brittiläistä yhteisöreportterimallia, jossa nuoria haastatellaan ja heidän tarinansa videoidaan. Nuorille luvataan anonymiteetti, koska tarinat voivat olla rankkoja.
– Lyhyessä ajassa tavoitettiin 22 eri tavoin vaikeassa elämäntilanteessa ollutta nuorta. Lehti-ilmoituksella olisi saatu mukaan vain muutama. Nuorilla oli päihde- ja mielenterveysongelmia, elämänhallinnan ongelmia, yksinäisyyttä. Osa ei lähtenyt kotoa minnekään.
Työpajat avasivat henkilöstön silmät siinä, että nuoret tarvitsevat erilaisia palveluita.
Nuorten ongelmat profiloitiin. Siten syntyi vaikkapa tietokoneen ääreen jäänyt jumittaja-persoona. Nuoret saatiin työpajoihin, koska heidän ei tarvinnut esiintyä omana itsenään. He saattoivat kommentoida rakennettuja persoonia tyyliin ”mäkin tunnen tuollaisia”. Näin oli helpompi miettiä palveluja neljälle persoonatyypille – eikä itselle.
– Työpajat avasivat henkilöstön silmät siinä, että nuoret tarvitsevat erilaisia palveluita. Samalla tajuttiin, että palvelujen kehittämiseen tarvitaan järjestöjä, vapaaehtoisia, ammattioppilaitoksia ja toisia nuoria, Jäppinen summaa.
Järjestetyssä hackathonissa syntyi 12 erilaista palveluiden saavutettavuuteen ja laatuun liittyvää ideakonseptia. Nuorille riitti, että tapahtuma järjestettiin keskeisellä paikalla ja että tarjolla oli pizzaa ja kokista. Näin tapahtui.
Yhdestä ideasta kasvoi Turun Kaupunkilähetys ry:n Nuorten raadin Kohtaamiskoulutus-malli, joka voitti Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön Itlan Lapsuuden rakentajat -haastekilpailun 2020.
