Tulevasta valtuustokaudesta tiedetään jo ainakin se, että toteutuessaan sote-uudistus on sen suurin muutos.
Jos eduskunta hyväksyy hallituksen lakiesityksen uusista hyvinvointialueista, ensimmäiset lait tulevat voimaan heinäkuussa, viimeiset 2023 alusta.
Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri huokaisee hieman.
Hän on seurannut uudistuksen tekemisen tuskaa vuodesta 2005, jolloin perustettiin sen edeltäjää, Paras-hanketta. Sekään ei riitä.
Edeltäjälläkin oli edeltäjä, seutukuntien tukihanke, jolla myös tavoiteltiin leveämpiä hartioita vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista.
– Jos uudistus toteutuu, se vaikuttaa vähän eri tavalla eri kuntiin. Vaikutus voi jäädä aika pieneksikin, Haveri näkee.
Pienemmille kunnille, jotka ovat jo siirtäneet palvelut kuntayhtymiin, muutos ei niin kauheasti näy ainakaan valtuuston päätöksenteossa.
Haveri selittää syyn. Manner-Suomesta löytyy enää vain 74 kuntaa, jotka järjestävät tai tuottavat itse sote-palvelunsa. Näistäkin 20 kuntaa on ulkoistanut palvelut kokonaan.
Uudistus on iso pala suurimmille kaupungeille, jotka tuottavatkin suurelta osin itse sote-palvelunsa. Niille se on iso myös siksi, että niiden investointikyky heikkenee, kun budjetista katoaa yli puolet.
– Pienemmille kunnille, jotka ovat jo siirtäneet palvelut kuntayhtymiin, muutos ei niin kauheasti näy ainakaan valtuuston päätöksenteossa. Se saattaa näkyä niin, että talouden heilahtelut vähenevät. Aiemmin jo muutama vakavasti sairas kuntalainen saattoi heilauttaa kunnan taloutta.
Sote-uudistuksen on laskettu tarkoittavan noin yhden prosenttiyksikön helpotusta kuntaveron korotuspaineisiin. Tämä taas Haverin arvion mukaan vähentää pienempien kuntien osalta tarvetta kuntaliitoksiin.
”Hyvinvointialueita liikaa”
Haveri kertoo tajunneensa muutama kuukausi sitten seikan, etteivät aikaisemmat sote-uudistuksen yritykset lopulta ihan turhia olleetkaan.
Kunnat ovat vapaaehtoisesti parantaneet yhteistyötään ja järjestävät sote-palveluja yhteistyössä.
– Aikaisemmilla yrityksillä on luotu painetta kuntien välille niin, että vapaaehtoinen yhteistyö on levinnyt yllättävänkin nopeasti, Haveri sanoo.
Hyvinvointialueita on määrä perustaa 21. Se on Haverista ihan liian paljon.
– Se ei ole kestävä aluejako vähänkin pidemmällä aikavälillä, koska nyt jo suurin osa hyvinvointialueista on väestöä menettäviä alueita. Tämän luokan uudistuksessa perspektiivinä pitäisi olla useampia kymmeniä vuosia.
Järkevämpi sote-uudistuksesta olisi hänestä tullut suurentamalla hyvinvointialueita ja kokoamalla ne yliopistollisten keskussairaaloiden ympärille.
– Minusta siihen olisi pitänyt yhdistää myös aluehallintouudistus, eli perustaa monitoimialaiset maakunnat. Ne olisivat voineet toimia pienempien kuntien pelastajana, jos näillä olisi vaikeuksia järjestää joitakin palveluja.
Elinvoima ykköstyöksi
Kun kunnilta katoavat sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi, on kysytty, jääkö kunnille tarpeeksi tehtäviä?
Jos suomalaisia kuntia verrataan eurooppalaisiin, tehtäviä on Haverin mukaan edelleen paljon.
– Tärkein tehtävä jatkossa on elinvoiman ylläpitämiseksi kutsuttu tehtäväalue, eli jokaisen kiven kääntäminen siitä näkökulmasta, että kunnassa on mahdollista elää ja yrittää.
Kuntien erilaistumiskehitys on jo näkynyt tovi. Ääripäinä ovat hyvinvoivat kaupungit ja hengissä sinnittelevät pienet kunnat.
– Kaupungit ovat nostaneet selkeästi profiiliaan. Ne näyttäytyvät aktiivisina toimijoina, investoivat, ovat mukana ilmastonmuutoksen torjunnassa, myös liittoutuvat. Pienemmät kunnat, joilla osalla ei ole enää yhtään koulua ylläpidettävänä, taistelevat kynsin hampain olemassaolostaan, Haveri kuvaa.
Kuntien pitää ajatella ihan uudesta näkökulmasta sitä, voiko elinvoimainen kunta – ja millä edellytyksillä – olla myös supistuva kunta?
Haveria kiinnostaa nähdä, vaikuttaako näkyvässä roolissa olleen Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren poisjäänti kaupunkien edunvalvontatyöhön.
– On selvää, että kaikki kunnat eivät voi asettaa tulevaisuudenvisiokseen kasvua, koska ihmisiä ei yksinkertaisesti riitä joka kuntaan. Kuntien pitää ajatella ihan uudesta näkökulmasta sitä, voiko elinvoimainen kunta – ja millä edellytyksillä – olla myös supistuva kunta?
Haverin mielestä voi.
– Se riippuu siitä, mitä ihmiset elämältään lopulta haluavat ja hakevat.
Riitely näkyy kaikessa
Eniten kuntien seuraavat askeleet riippuvat kesäkuun kuntavaaleissa valittavista valtuustoista.
– Siinä yksi erittäin iso asia on saada valtuuston sisäinen yhteistyö toimimaan. Jos valtuusto on täynnä ristiriitoja, eikä se pysty sopimaan asioista, näkymät kunnan toiminnalle ovat aika heikot. Se heijastuu myös kunnan ilmapiiriin ja siihen, miten kunnassa viihdytään.
Kun Haveri käy puhumassa valtuustoseminaareissa, hän huomaa usein jo puolessa tunnissa, onko valtuustossa hyvä vai huono henki.
Haveri korostaa paitsi kuntalaisten, mutta erityisesti kuntien henkilöstön osallisuuden tärkeyttä.
– Henkilöstöllä on paljon erilaisia kehittämisideoita omasta työstään ja ajatuksia siitä, miten asiat voitaisiin tehdä paremmin. Jostakin syystä niitä ei osata hyödyntää.
Henkilöstöllä on paljon erilaisia kehittämisideoita omasta työstään ja ajatuksia siitä, miten asiat voitaisiin tehdä paremmin. Jostakin syystä niitä ei osata hyödyntää.
Hän sanoo, että varsin usein kuntastrategiat ovat johdon linjauksia, jotka lähinnä ”jalkautetaan henkilöstölle”.
– Tietysti linjauksiakin tarvitaan, mihin kunta erikoistuu suhteessa muihin kuntiin, mutta yhtä tärkeätä olisi saada henkilöstön ideat ja energia käyttöön.
Myös kunnan- ja kaupunginjohtajan rooli on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan aikaisemmin.
– Ydin on se, että johtaja pystyy voimaannuttamaan muita ihmisiä ympärillään, johtoryhmää ja koko henkilöstöä. Parhaimmillaan se heijastuu koko kuntayhteisöön – myös asukkaisiin.
Tamperelaisen Haverin mielestä hyvin toimiva kunta löytyy esimerkiksi naapuri Lempäälästä.
Katse uusiin etätyöläisiin
Kunnat etsivät elinvoimaa pyrkimällä erottautumaan muista kunnista. Ne hyödyntävät vahvuuksiaan, jotka voivat liittyä luonnonoloihin, yrityksiin tai yrityskeskittymiin.
Haveri ottaa esimerkiksi Riihimäen, jonka strategiaan kuuluu robotiikkaan erikoistunut opetus jo varhaiskasvatuksesta lähtien.
Haveri soisi kuntien löytävän uusia houkuttimia jo hieman kuluneiden euron tonttien ja syntyvistä lapsista maksettavien vauvarahojen lisäksi.
– Esimerkiksi millä tavalla etätöitä tekevien elämää voidaan tehdä paremmaksi? Etätöissä olevat kaipaavat yhteisöllisyyttä, joten vapaaehtoispohjalta organisoidut liikunta- ja virkistystoiminta voisivat olla uudenlaisia keinoja, Haveri miettii.
Haveri uskoo, että kunnissa on paljon ideoita, jos niitä vain aletaan hyödyntää.
Voisivatko kunnat organisoida yhdessä toimintaa, jotta tyhjiä tai vajaakäytössä olevia kiinteistöjä ja asuntoja saataisiin tarjottua heille, jotka haluaisivat viettää vaikka osan ajastaan maaseudulla.
Yksi voisi liittyä tyhjiin asuntoihin. Niitä Suomessa riittää.
– Niistä ei välttämättä ole edes tietoa. Voisivatko kunnat organisoida yhdessä toimintaa, jotta tyhjiä tai vajaakäytössä olevia kiinteistöjä ja asuntoja saataisiin tarjottua heille, jotka haluaisivat viettää vaikka osan ajastaan maaseudulla, Haveri ehdottaa.
Haveri uskoo pikemmin monipaikkaisuuteen kuin kaksoiskuntalaisuuteen. Verotulojen jakaminen mökkikunnille ja äänestysoikeus mökkikunnan kuntavaaleissa ovat hänestä vaikeasti toteutettavia, eivätkä välttämättä edes hyviä ratkaisuja.
– Tarkoittaako verotusratkaisu sitä, että mökkikuntien olisi järjestettävä palveluja mökkiläisille? Se voisi tuoda lisää velvoitteita kunnille. Iso ryhmä on myös työntekijät ja opiskelijat, jotka asuvat pitkiä aikoja toisella paikkakunnalla. Miten heitä pitäisi kohdella? Tähän kaivattaisiin innovatiivisia ratkaisuja!