Kun Anu Sajavaara istui valtakunnansovittelijan pitkässä neuvottelupöydässä ensimmäisen kerran, sen päässä istui sovittelija Juhani Salonius.
Vuosi oli 1999. Lennonjohtajat olivat lakossa, ja Sajavaara pöydän ääressä, koska oli tuolloin Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat LTY:n työmarkkina-asiamies.
Tositoimiin, nyt pöydän päässä, Sajavaara pääsi lähes heti aloitettuaan valtakunnansovittelijan tehtävässä elokuussa. Käsiin tuli Kuntatyönantajien ja hoitajajärjestöjen työriita. Se oli kunta-alan viimetalvisen neuvottelukierroksen häntä.
Riita päättyi Sajavaaran sovintoesitykseen lokakuun alussa. Sajavaara kuvaa työriitaa harvinaisen hankalaksi, ja sovittelijalla oli siihen kovin vähän pelimerkkejä. Sopu löytyi, kun osapuolet tulivat tavoitteissaan vastaan.
– Toki olisin toivonut, että ratkaisusta olisi viestitty yhtenäisesti, mutta tähän ei valitettavasti päästy. Neuvottelijat tietävät kyllä, mistä on sovittu, Sajavaara kommentoi ratkaisun eriparista esittelyä julkisuuteen.
Neuvottelijat tietävät kyllä, mistä on sovittu.
Ennen tätä sovittelua Sajavaara oli ehtinyt saamaan parhaat vinkit neljältä edeltäjältään ja tapaamaan useita liittojohtajia. Hän halusi heti tiedustella maastoa ennen talven neuvottelukierrosta.
– Minut on otettu vastaan erittäin hyvin, ja olemme päässeet nopeasti luottamuksellisiin keskusteluihin, Sajavaara kiittää.
Euroopassa on sota. Sajavaara myöntää, että tulevan ennustaminen juuri nyt on todella vaikeaa.
– Tietysti toivon, että työmarkkinakentän vastuulliset toimijat eivät lisäisi levottomuutta vaikeassa tilanteessa.
Pulaa työoikeuden osaajista
Sajavaara uskoo, että sopimusjärjestelmä laajenee: tulossa on liittokohtaista ja perinteistä työehtosopimista sekä lisääntyvää yrityskohtaista sopimista.
– Käymissäni keskusteluissa on noussut vahvasti esiin, että tarvitaan enemmän neuvottelijoita ja parempaa osaamista. Työoikeuden osaajien puuttuminen on asia, jonka kanssa sekä yritykset että liitot taistelevat. Myös neuvotteluosaamista joudutaan ostamaan ulkoa.
Sajavaara tietää, että neuvottelukierrosta käynnisteleviä mietityttää kunta-alan ratkaisu, joka oli noin viisi prosenttia yli yleisen linjan.
– Se poikkesi selvästi muista tehdyistä työmarkkinaratkaisuista. Sillä on varmasti seurauksensa, mutta mitä, sitä on turha vielä ennakoida.
Sajavaara korostaa, että kukaan ei saa Bulevardin toimistossa tahtoaan sellaisenaan läpi. Liioin työehtosopimusten kehittämiselle toimisto ei ole hänestä paras osoite.
Jos Sajavaaralta kysytään, tavoitteita ei heti ensimmäiseksi kannata paaluttaa tekstiksi.
– Olen suosinut sitä, että asioista kannattaa puhua ensin teema- ja ilmiötasolla ennen kuin päätetään, miten asiat kirjataan työehtosopimukseen. Neuvottelukumppanilla voi olla hyviä ideoita, miten päästään kompromissilinjaukseen.
Sajavaara näkee, että viime vuosina suurin syy tilanteiden kärjistymiseen on ollut se, että on ajateltu tavoitteiden menevän sellaisenaan läpi.
Keskustellen eteenpäin
Laissa työriitojen sovittelusta lukee, että valtakunnansovittelijan on ”pyrittävä yhteistoiminnassa työmarkkinajärjestöjen kanssa edistämään työnantajien sekä työntekijöiden ja virkamiesten sekä niiden järjestöjen välisiä suhteita”.
Tähän Sajavaaran kokemus niin työpaikka- ja liittotasolta, keskusjärjestöstä kuin kansainväliseltä tasolta antaa hyvät edellytykset.
– Työmarkkinoiden toimivuuden edistäminen sai minut kiinnostumaan tästä tehtävästä.
Tällä hetkellä keskustelu on aika vaivalloista. Miten löytyisi yhteinen tahto kehittää eri asioita?
Sajavaara toivoisi työmarkkinaleirien pohtivan yhdessä, mihin suuntaan Suomi on menossa. Edunvalvontahatun voisi silloin riisua hetkeksi.
– Tällä hetkellä keskustelu on aika vaivalloista. Miten löytyisi yhteinen tahto kehittää eri asioita? Jos saisin keskustelua aikaan!
Sovittelijan toimistolla käy myös vakioasiakkaita. Sajavaara haluaisi yrittää avata osapuolten puheyhteyttä sopimuskauden aikana esimerkiksi yhteisen hankkeen tai työryhmän kautta.
– Näistä on hyviä kokemuksia. Jos on yhdessä tehty jotakin, josta on hyötyä kummallekin tai koko alalle, se kantaa myös neuvottelupöydissä.
Yhteinen tekeminen voi liittyä esimerkiksi alan tulevaisuudennäkymiin, muuttuviin työn osaamisvaatimuksiin tai työvoimapulaan.
Sajavaara toivoo voivansa ensi talvena kuulostella – joko yksin tai yhdessä sivutoimisten sovittelijoiden kanssa – onko ongelma-aloja, joiden nupullaan oleviin riitoihin voisi vaikuttaa ennen kuin ne konkretisoituvat.
– Haluan tavata liittojen ja työpaikkojen ihmisiä niin paljon kuin riitojen sovittelulta pystyn.
Kävisikö palkkakeskustelu?
On monia aiheita, joita Sajavaaran mielestä työmarkkinaosapuolet voisivat pohtia yhdessä.
Sajavaara on viime vuosina sekä ideoinut että vetänyt hankkeita ICT-alalla, esimerkiksi muuttuvasta osaamisesta.
– Miten pääsisimme vanhentuneesta ajattelusta, että osaaminen lisääntyy vain osallistumalla erilaisiin ulkopuolisiin koulutuksiin? Se voi yhtä lailla lisääntyä osana työntekoa tai työskentelemällä moniosaajatiimissä.
Työmarkkinaosapuolet voisivat esimerkiksi miettiä keinoja eri alojen työvoimakapeikkoihin.
– Hoitajapulan lisäksi varhaiskasvatuksessa on todella kriittinen tilanne. On isoja työvoimapula-aloja. Miten saadaan alat riittävän kiinnostaviksi, jotta uusia ihmisiä hakeutuisi niille? Onko nopeampia keinoja?
Kaikilla työsuhteen ehdoilla on hintalappu. Pitäisi tarkastella työehtojen kokonaisuutta yhden elementin sijasta.
Rahastakin pitäisi puhua arjessa enemmän.
– Henkilökohtaisesti en tue sitä, että kaikkien palkat laitettaisiin julkisiksi. Se saattaa johtaa siihen, että ei uskalleta palkita hyviä työntekijöitä, kun pelätään, että tulee lunta tupaan.
– Finanssialalla on käytössä ns. palkkakeskustelumalli, joka luo työntekijälle oikeuden ottaa oma palkkansa esille. Keskusteluja voidaan käydä vuoden, parin välein. Tätä pitäisi saada levitettyä muillekin aloille, Sajavaara ehdottaa.
Entä mahdollistaisiko lomien lyhennys palkankorotuksia? Sajavaarasta se olisi hyvä keskustelun aihe, joskaan ei helppo.
– Jos toisilla on vuosilomalain mukaan 30 ja toisilla parhaimmillaan 40 päivää, silläkin on merkitystä. Kaikilla työsuhteen ehdoilla on hintalappu. Pitäisi tarkastella työehtojen kokonaisuutta yhden elementin sijasta.
Yöllä ei neuvotella
Sajavaara kuvailee olevansa positiivinen ja rauhallinen, joskin puhelias persoona.
– Neuvottelijana yritän luoda rennon ja luontevan ilmapiirin. Koetan keskustella yhdessä ja erikseen sekä saada aikaan tunteen, että ollaan ratkomassa yhteistä ongelmaa, Sajavaara luonnehtii.
Hän uskoo, että kannattaa neuvotella nimenomaan silloin, kun asiat etenevät. Hänestä yöllä ei ole kukaan parhaimmillaan.
– Uskon vahvasti siihen, että asioista keskustellaan. Pyrin kuuntelemaan, jotta pystyn tunnistamaan kipukohdat. Olen ollut hyvin erilaisissa työmarkkinapöydissä oopperalaulajista sähkömiehiin.
Sajavaaran vastapuolella aiemmin neuvotellut arvioi, että Sajavaara on ratkaisukeskeinen, idearikas, itsenäinen ajattelija, ratkaisuissa nopea ja laajasti verkottunut. Kuulemma joskus Sajavaara perustelee näkökantaansa niin laveasti, että se saattaa ärsyttää joitakin.
Työn vastapainoksi Sajavaara tapaa ystäviä. Hänen mielipuuhiaan on kestitä vieraita, hauduttaa lihapataa, vaikkapa kreikkalaista stifadoa. Hänen mottonsa voisi olla: hyvä ruoka, parempi mieli.
Ruokaan – tavallaan myös pöytiin – liittyy 57-vuotiaan Sajavaaran unelmakin.
– Olen joskus ajatellut, että kun jään eläkkeelle, panen majatalon pystyyn. Kutsun mielenkiintoisia vieraita ja laitan heille hyvää ruokaa!
