Paula Koskinen Sandberg palasi alkuvuodesta töihin perhevapaalta, ja hoitovastuun kuopuksesta otti vuorostaan isä. Perheen 12-vuotias esikoistytär sai pikkuveljen viime vuonna.
– Tosin nyt kun on pandemia ja etätyöt, täällähän me olemme kotona kaikki, Koskinen Sandberg naurahtaa.
Sanna Marinin (sd) hallituksen perhevapaauudistus astuu voimaan elokuussa, mutta siihen junaan tämä perhe ei ehtinyt. Tosin tasa-arvotutkijan perhe toteutti omansa jo 12 vuotta sitten. Silloin aviopari jakoi perhevapaan kahtia.
– Olin ottanut työpaikan vastaan, enkä vielä edes tiennyt raskaudestani. Koin, että oli hieman hassua jäädä heti pois, ja rajasimme toiveestani poissaoloni melko lyhyeksi. Molempien mielestä oli hyvä, että pidimme oman osuutemme perhevapaasta. Laitoimme sen tarkasti puoliksi, emmekä pitäneet ylimääräisiä hoitovapaita, Koskinen Sandberg kertoo.
Toinen kerta meni perinteisemmällä tyylillä: äiti piti suurimman osan perhevapaasta, isä kiintiövapaansa. Realismia päätökseen toi se, että isän ansiotulo oli kasvanut merkittävästi sitten esikoisen syntymän.
Perhevapaiden välillä tasa-arvotutkija tutki kollegojen kanssa, miksi Juha Sipilän (kesk) hallituksen perhevapaauudistus kaatui 2018 päätöksentekoprosessien ja vallan näkökulmasta.
Isompi tahto tehdä
Käytännössä uudistus kaatui siihen, että keskusta ei halunnut leikata kotihoidon tukea.
Sipilän hallituksen valtiovarainministeripuolueen, kokoomuksen, mielestä sinänsä tarpeellinen uudistus ei olisi saanut maksaa mitään. Talouskuri voitti lopulta tasa-arvonäkökulman.
– Tutkimuksemme erikoinen löydös oli se, että uudistuksen kustannusneutraaliutta olisi alun perin esitetty SAK:n ekonomistin suulla. Ehkä hän mietti, minkälaisilla argumenteilla uudistus olisi ollut mahdollista myydä eri osapuolille, Koskinen Sandberg arvelee.
Miksi Marinin hallituksen yritys onnistui? Tutkija seurasi sitä omalla perhevapaallaan kiinnostuneena – mahdollisesti jatkossa tutkijanakin, jos rahoitus järjestyy. Tässä vaiheessa hänkin esittää kysymyksiä.
– Olisiko syy kokoomuksen vaikutuksen puuttumista? Oliko se sitä, että vaikka työmarkkinajärjestöt osallistuivat siihen,
Perhevapaauudistus lisää isien ja toisten vanhempien mahdollisuutta käyttää enemmän vapaita.
Paula Koskinen Sandberg uskoo, että Marinin hallituksen uudistuksen myötä isät ja toiset vanhemmat käyttävät enemmän perhevapaita tulevina vuosina. Hän laittoi puolisonsa kanssa perhevapaat puoliksi jo 12 vuotta sitten.
EK:lle ei ehkä annettu niin merkittävää asemaa? Hallituksen tahto oli, että tällä kertaa uudistus vedetään läpi, ja niinhän se meni. Kotihoidontuki tosin jäi jäljelle, mitä kokoomus ei olisi sallinut.
Koskinen Sandberg on pistänyt merkille, että Marinin kaudella EK:n kaltaisilta työmarkkinatoimijoilta ei ole niin paljon kyselty kuin aikaisemmin.
– Marinin kaudella on näkynyt entistä voimakkaampi tahto edistää tasa-arvoa.
Tasa-arvotutkija uskoo, että se voi johtua siitäkin, että naiset johtavat hallituspuolueita. Hän uskoo uudistuksella olevan positiivinen vaikutus.
– Se lisää isien ja toisten vanhempien mahdollisuutta käyttää enemmän vapaita. Ehkä olen skeptinen siinä, että he käyttäisivät osuutensa aivan täysmittaisesti, mutta heidän käyttämänsä vapaan määrä tulee kasvamaan merkittävästi välittömästi ja myös tulevina vuosina.
Koskinen Sandberg pitää uudistuksen taloudellistakin merkitystä isona useimmissa perheissä, koska vanhempi saa ansioihin sidottua päivärahaa sen sijaan, että jompikumpi olisi kotihoidontuella.
Vanha asetelma järkkyy?
Tasa-arvoon liittyviä uudistuksia on totuttu valmistelemaan ja neuvottelemaan Suomessa ns. kolmikannassa, työntekijöiden ja työnantajien etujärjestöjen sekä hallituksen kesken.
Onko valta siirtymässä? Mahdollisesti, tutkija näkee.
Koskinen Sandberg on pistänyt merkille, että aiemmin moni järkeväkin uudistus on helposti torpattu tai vähintään vesitetty työryhmissä. Perhevapaauudistuksestakaan ei tullut aivan halutunlainen, mutta se hyväksyttiin.
Hän kertoo seuranneensa kiinnostuneena sitä, että viimeisimpien uudistusten dynamiikka on ollut toinen. Perhevapaauudistus on siitäkin hyvä esimerkki.
– Onko se työmarkkinajärjestöjen vallan vähenemiseen vai politiikan teon muutokseen liittyvä kysymys? Onko niin, että nuoremman polven virkamiehet tai uudet virkamiehet eivät ole mukautuneet vanhaan asetelmaan, tutkija kysyy.
– Näkisin, että tasa-arvopolitiikassa hallitukselle ja virkamiehille on tullut enemmän valtaa ainakin joissakin prosesseissa. Se ei tarkoita, että kaikessa kuitenkaan tapahtuu näin.
Millä tavalla tulosta?
Sopimusneuvotteluissa naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla ei tunnu tapahtuvan uutta. Miten naisalojen palkoista pitäisi sopia, jotta se olisi tuloksellisempaa, siitä ei juuri taiteta peistä.
Palkkaneuvottelukierroksella päänavaajan rooli on vientiteollisuudella, mikä ei auta naisvaltaisia aloja.
– Naisenemmistöisten töiden palkkataso on jäänyt matalammaksi monestakin syystä. Jos vientisektorien palkkaratkaisujen yli ei voi koskaan mennä, ei tilanne muutu ikinä. Rakenteellista palkkakuoppaa pitäisi tasoittaa ylipäänsä, Koskinen Sandberg korostaa.
Hän myöntää, että ongelmaa on hirveän vaikea ratkaista.
– Työnantajalla on aina sama argumentti, että rahaa ei ole, ja kuntien taloustilanne on heikko. Rahahanat pitäisi avata siellä, missä on valtuudet näistä asioista päättää.
Jos vientisektorien palkkaratkaisujen yli ei voi koskaan mennä, ei tilanne muutu ikinä. Rakenteellista palkkakuoppaa pitäisi tasoittaa ylipäänsä.
Tällä neuvottelukierroksella erityistä painetta on nostaa hoitohenkilöstön palkkoja. Pandemia ylityöllistää hoitajia, ja samaan aikaan henkilöstöstä on huutava pula.
– Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että poliitikkojen pitäisi ottaa kantaa kysymykseen, koska he hoitavat valtion hommia, ja julkisen sektorin työmarkkina liittyy siihen suoraan. Minusta hoitoala olisi tällä kierroksella oikeutettu saamaan muita enemmän.
Monien tutkijoiden mielestä paikallinen sopiminen on työntekijöiden kannalta tie huonompaan suuntaan.
Koskinen Sandberg ei väitä, että se olisi tasa-arvonäkökulmastakaan katsoen positiivinen asia, mutta teoriassa hän ei pidä sitä mahdottomana.
– Minusta paikallisen sopimisen pitäisi voida mahdollistaa sen, että jonkin alan palkat voisivat nousta tietyssä tilanteessa enemmän, koska tason ei tarvitse olla sidoksissa siihen, mitä muualla päätetään, hän miettii.
– Korotuspaine ja selkeä tarve erilaisille palkkaratkaisuille olisi hoitotyössä ja varhaiskasvatuksessa. Ne ovat aloja, joissa on työvoimapula ja tehtävään nähden matala palkkataso. Se maksaa paljon, mutta jotenkin asia on pakko ratkaista.
Ei kotiin vuosiksi
Koskinen Sandberg on huomannut, että suomalainen keskustelu hoivasta on muuttunut selkeästi hyvään suuntaan.
Enää ei määritellä, milloin äidin pitäisi palata töihin. Isien ja toisten vanhempien poissaolosta töistä on tullut tavallisempaa.
Naisten tosi pitkät poissaolot työmarkkinoilta ja niiden aiheuttamat ongelmat vähitellen siirtyvät historiaan.
– Kun sain ensimmäisen lapsen, yleinen mentaliteetti oli, että pitää olla kolme vuotta kotona tai muuten on huono vanhempi ja nimenomaan huono äiti, hän kuvailee.
– Luulen, että naisten tosi pitkät poissaolot työmarkkinoilta ja niiden aiheuttamat ongelmat vähitellen siirtyvät historiaan. Ne ovat olleet naisten työmarkkina-aseman kannalta tosi iso ongelma Suomessa.
Suomessa on hänestä nyt herätty siihen, että naisvaltaisten hoitoalan ja varhaiskasvatuksen tekemä työ on tärkeää.
– On löydettävä keinoja, joilla ihmiset saadaan pidettyä alalla. Tietysti toivoisin näkeväni lähiaikoina enemmän konkretiaa.
