Tutkijatohtori Christian Hakulinen Helsingin yliopistosta on tehnyt seitsemän muun tutkijan kanssa laajan selvityksen siitä, kuinka nuoruudessa koettu vakava mielenterveyden ongelma vaikuttaa myöhempään koulutukseen ja loppuelämän työuraan ja kertyviin ansioihin.
Aineisto on Suomen väestörekisteristä, ja mukaan otettiin 1963–1990 syntyneet henkilöt, jotka olivat elossa 25-vuotispäivänään. Tilastojen ihannemaassa Suomessa haaviin tarttui peräti 2 055 720 ihmistä.
Tutkimuksen kohteeksi näistä 15–25-vuotiaista päätyi noin 60 000. Heille oli tehty vakava, sairaalahoitoa vaatinut mielenterveyden diagnoosi. Loppu työura ja -elämä määrittyivät 27 seuraavaksi vuodeksi eli 25–52 vuoden haarukkaan.
– Aineisto on iso, ja sen kokoaminen on mahdollista vain Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Toisaalta sen todistusvoima on aika vastaansanomaton, toteaa Christian Hakulinen.
Hän on koulutukseltaan psykologian tohtori, ja tutkijana toimimisen lisäksi työskennellyt HYKSissä kliinisen psykologian alalla.
Puolet keskipalkasta, takuueläkkeen verran
Sairaalatason hoito tarkoittaa, että mielenterveysongelma on ollut vakava. Häiriöt on jaettu seitsemään: alkoholin käyttöhäiriö, lääkkeet ja huumeet, skitsofrenia, muut psykoosit, kaksisuuntaiset mielialahäiriöt, masennustila ja muut mielialahäiriöt.
– Meille sanottiin, että tutkimus toisti vanhaa. Esimerkiksi on pitkään tiedetty, etteivät skitsofreenikot työllisty. Mutta nyt laajalla aineistolla voidaan osoittaa nuorena koetun mielenterveyden häiriön suuri vaikutus myöhempään elämään, Hakulinen toteaa.
Tutkimuksen tulokset ovat selkeät ja karut: työttömyysriski on suuri, ja peruskoulun jälkeisen tutkinnon suorittaminen vähäistä. Esimerkiksi kaksisuuntaisten mielialahäiriöiden takia sairaalahoidossa olleista vain vajaa puolet oli töissä 25 ikävuoden jälkeen.
Seurauksena heikosta työllistymisestä tutkitut mielenterveysongelmaiset ansaitsivat keskimäärin vain noin 6 000 euroa vuodessa, kun normaaliväestön tulot 25–52-vuotiaana kehittyivät keskimäärin 15 000:sta 30 000:een euroon.
– Elinikäisen koulutus- ja palkkatappion myötä tutkittujen palkka- ja muut ansiot jäivät takuueläkkeen tasoiseksi koko työuran ajalle, ja se on aika vähän, sanoo Hakulinen.
Koulutus ei lisää työllistymistä
Kaavakuvien käyrät tekevät yhtä tylyn vaikutelman. Työttömyystilaston muiden kuin mielenterveysongelmaisten käyrä alkaa alhaalta ja laskee jyrkästi 25 ja 42 vuoden välissä; opiskelu auttaa työllistymään. Tutkituilla työllistymiskäyrät lähtevät korkealta, 50–90 prosentin tasolta, ja pääsääntöisesti nousevat; suurin osa harvoista työllistyneistä palaa työttömiksi 52 ikävuoteen mennessä.
Peruskoulun jälkeisten tutkintojen suorittamistilaston mukaan mielenterveysongelmaiset kyllä kouluttautuvat, mutta opiskelu ei johda työllistymiseen.
– Meille oli suuri yllätys, ettei koulutuksen yleinen lisääntyminen näyttänyt parantavan mielenterveysdiagnoosin saaneiden työllisyyttä. Ainoastaan niillä tutkituilla, joilla häiriö johtui huumeista ja lääkkeistä, työttömyys hieman helpotti ennen 50 ikävuotta, toteaa Hakulinen.
Huumeiden ja lääkkeiden aiheuttamien häiriöiden niputtaminen samaan luokkaan saattaa näyttää liiankin positiivisen tuloksen koulutusasteen ja työllisyysasteen yhteydestä. Huumeongelmaiset työllistynevät heikommin ja lääkeongelmaiset paremmin.
Tukea oireiden hoidon lisäksi
Miltä tutkijasta tuntuu nuorten vakavista mielenterveysongelmista kärsineiden asema, kun katsoo taaksepäin? Onko edessäpäin odotettavissa samanlaista?
– Aina voidaan tehdä jotain ja asioihin vaikuttaa. Ehkä jatkossa yhteiskunnan on panostettava enemmän uusiin lähestymistapoihin, Hakulinen sanoo.
Hänen mukaansa aikaisemmin mielenterveyden häiriöistä kärsineet on yritetty hoitaa oireettomiksi ja sitten työllistää, jos se on ollut mahdollista. Uudempi suuntaus, jota on menestyksellisesti sovellettu esimerkiksi Ruotsissa, on pyrkimys pitää häiriöistä kärsivät työelämässä mahdollisuuksien mukaan, vaikka heidän mielenterveyttään samaan aikaan hoidetaan.
– Vakavien häiriöiden hoidossa on hyvä jo varhaisessa vaiheessa tarjota mahdollisuuksia työelämään osallistumiseen tai kouluttautumiseen, jos vointi vain sen sallii, Hakulinen toteaa.
Hän uskoo tällä tavalla voitavan välttää pitkät poissaolot työelämästä, jotka johtavat usein työkyvyttömyyteen.
Ehkä valoisammin tulevaisuudessa
Christian Hakulinen tietää kansalaisaloitteen terapiatakuusta. Hänen mielestään terapiatakuu on hyvä ajatus, kunhan ”terapia” ymmärretään kaikkena psykososiaalisena matalan kynnyksen hoitona eikä vain psykoterapian tarjoamisena.
– Jos tekemämme tutkimus toistetaan kolmen vuosikymmenen päästä, uskon työllisyyden, koulutuksen ja työuran ansioiden tutkimustulosten olevan valoisammat. Mielenterveyden ongelmien hoitoon liittyvä pääsääntö toimii; mitä aikaisemmin aloitetaan hoito, sitä paremmat tulokset, tutkijatohtori Christian Hakulinen sanoo. ✦
