Työmarkkinasyksy on alkanut odottavissa ja ehkä jännittyneissä merkeissä, koska metsäteollisuuden työnantajat ovat hylänneet työehtosopimustoiminnan kokonaan ja teknologiateollisuuden työnantajat arpovat vielä TES-toimintansa laajuutta.
Miten yleinen tunnelma ja keskustelunaiheet näkyvät yksityisen sosiaalipalvelualan TES-neuvotteluissa? Keskittyykö huomio joidenkin ammattialojen (terveydenhoito ja varhaiskasvatus) työvoimapulaan?
Yksittäisiä ammattialoja ja tiettyjä työntekijäryhmiä nostetaan esille, vaikka tuloksellinen toiminta työpaikalla edellyttää kaikkien henkilöstöryhmien työtä, yhteen hiileen puhaltamista.
– Kyllä keskustelu on mielestäni ollut koko sote-alan työvoimapulasta. Toki koronan hoito on suunnannut keskustelua, sanoo HALIn työmarkkinajohtaja Tuomas Mänttäri.
– Keskustelu, jota lehdistö ja tv ohjaavat, on joskus ärsyttävää. Yksittäisiä ammattialoja ja tiettyjä työntekijäryhmiä nostetaan esille, vaikka tuloksellinen toiminta työpaikalla edellyttää kaikkien henkilöstöryhmien työtä, yhteen hiileen puhaltamista, toteaa Ammattiliitto Jytyn työmarkkina-asiamies Päivi Salin.
Jyty-lehti pääsi haastattelemaan Salinia ja Mänttäriä yhtä aikaa terveysturvallisesti kaikkien korona-taiteen sääntöjen mukaan.
”Paikallisuus estää TESsien hajoamisen”
Tuomas Mänttäri toistaa työnantajan pitkäaikaisen pyrkimyksen paikallisen sopimisen lisäämiseen TES:n puitteissa. Hän tähdentää, että HALIn ja ammattiliittojen solmima alan yhteinen työehtosopimus torjuu pyrkimyksiä ja halua solmia kokonaan yrityskohtainen sopimus, jollaista mallia metsäteollisuusyritykset ja ehkä teknologiayrityksetkin hakevat.
– Yleinen neuvottelutilanne tuo jännitteitä kaikkiin TES-pöytiin koko Suomessa. Yrityskohtainen sopiminen voi toimia, jos yksiköt ovat tarpeeksi suuria. Mutta mitä enemmän paikallisia ratkaisuja voidaan tehdä alakohtaisten TESsien puitteissa, sen parempi, Mänttäri toteaa.
Päivi Salin ei torju paikallista sopimista sinänsä, mutta haluaa kiinnittää huomion tasapuolisuuteen.
– Kuinka palkansaajien paikallisille sopijoille saadaan yhtä hyvä osaaminen kuin työnantajalla on? Teollisuudessa paikallisilla toimijoilla ja yhdistyksillä on pidemmät ja vahvemmat perinteet kuin meillä Jytyn kentässä. Tasapainon löytäminen ei ole helppoa, Salin toteaa.
Palkkausjärjestelmään puhtia
Vaikka yksityiskohtaiset esitykset pysyvät neuvottelijoiden välisinä, Päivi Salin suostuu nimeämään yhden neuvottelutavoitteen.
– Palkkausjärjestelmä on työehtosopimuksen keskeisin osa, se minkä kautta työelämä toimii, koska palkka ratkaisee toimeentulon. Järjestelmän soveltamisen täytyy olla yksinkertaisempaa, vaativuusryhmiä olisi vähennettävä ja kynnys siirtyä vaativuusryhmästä ylempään pitäisi olla joustavampaa. Silloin esimerkiksi lisäkoulutus nostaisi palkkaa, sanoo Salin.
Palkkausjärjestelmän soveltamisen täytyy olla yksinkertaisempaa, vaativuusryhmiä olisi vähennettävä ja kynnys siirtyä vaativuusryhmästä ylempään pitäisi olla joustavampaa.
Tuomas Mänttäri vakuuttaa myös työnantajan pyrkimyksenä olevan palkkausjärjestelmän selkeyttämisen.
– Isoja askeleita on jo otettu palkkausjärjestelmän selkeyttämiseksi. Järjestelmään on tuotu lisää elementtejä, jotka tunnistavat muutoksen, kun työ muuttuu vaativammaksi.
Liukuma nostaa palkkoja?
Sekä Salin että Mänttäri ovat samaa mieltä siitä, että lähtöpalkkoihin pitäisi saada nousua alan houkuttelevuuden ja työvoiman saatavuuden turvaamiseksi.
– Työvoimapula johtaa palkkojen nousuun yli työehtosopimuksessa sovitun. TES-korotukset ovat vain minimitaso. Myös yksityisellä sosiaalipalvelualalla tulee liukumia, Mänttäri toteaa.
Päivi Salin pitää liukumia mahdollisina, mutta uskoo niiden vaikuttavan pitkällä aikavälillä, ei nopeasti.
– Iso osa alan työntekijöistä saa palkakseen juuri TES:n minimin, Salin toteaa.
– Mutta on hyvä muistaa myös kertapalkkiot, joita on ollut korona-aikana. Ne kaikki nostavat palkan TES:n yläpuolelle, sanoo Mänttäri.
On hyvä muistaa myös kertapalkkiot, joita on ollut korona-aikana. Ne kaikki nostavat palkan TES:n yläpuolelle.
Entä jos yleistä linjaa, johon yksityisen sosiaalipalvelualan TES-korotuksia voisi verrata, ei synny vientiteollisuuden sopimusten eriytyessä?
– Varmasti syntyy. Liittokierroksilla vientiteollisuuden sopimukset ovat aiemminkin hahmottaneet yleisen linjan. Ja vientialojen palkankorotuslinja ei ole maksimi muille aloille, sanoo Salin.
Tuomas Mänttäri muistuttaa vientiteollisuuden linjan olevan yleensä korotusten maksimi, jotta Suomen kilpailukyky säilyisi.
– Lisäksi täytyy huomata, että alkupalkkojen korotuksiin kohdennetaan nykyistä palkankorotusvaraa. Mitään ylimääräistä sinne ei olla kaatamassa, Mänttäri sanoo.
Kunta usein maksajana
Mänttäri muistuttaa, että vaikka HALIn jäsenet ovat yksityisiä sosiaali- ja terveysalan yrityksiä ja järjestöjä, niiden rahat tulevat pääosin kunnan kautta.
– Harva vanhus ostaa 5 000 eurolla kuukaudessa palvelua, mutta kunnan ostopalvelulla tai palvelusetelillä kyllä. Ne ovat aina kunnalle paljon edullisempia kuin kunnan oma tuotanto, Mänttäri sanoo.
Liian halvat sopimukset kaatuvat henkilöstön niskaan, eikä kuntakaan voi olla tyytyväinen, jos liian halvalla ostetut palvelut takkuavat.
Salin on samaa mieltä kuntien ratkaisevasta osuudesta myös yksityisten palvelujen ostajana. Toisaalta hän toivoo yrityksiin parempaa kustannuslaskentaa, jotta nämä eivät tekisi alihintaisia tarjouksia.
– Liian halvat sopimukset kaatuvat henkilöstön niskaan, eikä kuntakaan voi olla tyytyväinen, jos liian halvalla ostetut palvelut takkuavat, Salin sanoo.
