Uteliaalle ja rauhattomalle luonteelle, sellaiselle kuin esseisti ja kirjoittamisen opettaja Koko Hubara on, kirjasto on tarjonnut aina kaivattua polttoainetta, toisaalta myös vastapainoa.
Ruskeat Tytöt -verkkomedian päätoimittaja luonnehtii itseään myös aikamoiseksi nörtiksi, mutta siihen piirteeseen liittyvien taitojen kehittämiseen Hubara ei suoranaisesti kaipaa kirjaston apua. Hänelle kelpaa hyvin ”perinteinen kirjasto”, jossa on paljon kirjoja sekä istumapaikkoja, joilla istua hiljaa.
– Nykyään kirjastoissa on tietokoneita, kaiken maailman lainattavaa tavaraa ja tapahtumia. Ne eivät ole minua varten, vaikka ovatkin tärkeitä hyvinvointivaltion rakennuspalikoita, hän toteaa.
Tärkeintä Hubaralle on kuitenkin se, että kirjasto kutsuu kaikkia luokseen.
– Hyvään kirjastoon kaikki ovat tervetulleita, niin asunnottomat lepäämään kuin monenkieliset ihmiset, ja tilan täytyy olla esteetön, hän linjaa.
Kirjastokortti jo nelivuotiaana
Koko Hubaran ensimmäinen kirjastomuisto on Vantaan Pähkinärinteestä. Mieleen varhaislapsuuden kirjastokäynti on jäänyt, koska siihen liittyy merkittävän taidon oppiminen.
Hubara oli vain nelivuotias, kun hän oppi lukemaan – suomeksi ja hepreaksi. Kirjaimet paperilla jäsentyivät sanoiksi Astrid Lindgrenin rakastetun hahmon seurassa.
– Luin äidille ääneen Peppi aikoo merille -kirjaa keittiössä hänen kokatessaan, ja hän luuli aluksi, että keksin tarinaa päästäni, koska olin kuullut sadun monta kertaa äidin lukemana. Mutta sitten hän tajusi, että osaan ihan oikeasti lukea.
Perhe tunsi suurta ylpeyttä leikki-ikäisen taidosta siinä määrin, että saavutus haluttiin palkita.
– Kävimme hankkimassa minulle oman kirjastokortin.
Sen jälkeen kirjaston merkitys on vain korostunut Hubaran elämässä. Itse asiassa monipuolinen mediavaikuttaja kokee, että ilman kirjastolaitosta hän ei olisi tänä päivänä sitä kaikkea, mitä hän nyt on.
Hubara rinnastaa kirjaston toiseksi koulukseen ja toiseksi kodikseen.
– Lapsuudessa kirjasto oli paikka, jossa puoliksi asuin. Luin kaiken, kirja kerrallaan, eikä mikään pysäyttänyt minua. Tein siellä läksyjä, vaklasin poikia, joihin olin ihastunut, ja kirjojen lisäksi löysin sieltä myös elokuvat, musiikin…
– Nyt aikuisena käyn kirjastossa vähintään kerran kuukaudessa, yleensä lapseni kanssa. Siellä hän leikkii ja valitsee omia kirjoja, minä luen lehtiä. Käytän kirjastopalveluja myös taustatoimitustyöhön.
Kirjasto on tasa-arvolaitos
Kirjastojen merkitystä ja arvoa jokaiselle Koko Hubara korostaa. Kirjastolaitos on hänen mielestään yksi hyvinvoinnin ja demokratian kulmakivistä, joka keskeisesti edistää tasa-arvoa.
– Toivoisin, ettei siitä jatkuvasti leikattaisi vaan päinvastoin. Kirjastoon pitäisi suhtautua samalla vakavuudella kuin terveyskeskuksiin ja uimahalleihin ja kaikkeen julkiseen palvelutilaan.
Sinällään kirjastolaitos on monipuolistunut Hubaran elämän aikana paljon. Kun 30 vuotta sitten kirjastoista lainattiin lähinnä kirjoja, nykyään niissä on jopa mahdollisuus tulostaa moniulotteisia muotoja ja esineitä 3D-tekniikalla.
Tulevaisuudelta Hubara odottaa, että kirjastot pysyvät kaikille avoimina, maksuttomina ja turvallisina.
– Haluan, että näihin ominaisuuksiin kiinnitetään huomiota; siihen, että kirjasto on niitä todella kaikille.
Esseisti ei kyllästy muotilehtiin
Nykyään Helsingissä asuvan Koko Hubaran lähikirjasto sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä hänen kotoaan.
Lähikirjastoa Hubara kuvailee käytännölliseksi.
– Se on myös lähellä ruokakauppaa ja muita palveluja.
Kirjastoista suurimman vaikutuksen Hubaraan on tehnyt Helsingin yliopiston pääkirjasto.
– Rakastan sitä. Siellä olen viettänyt paljon aikaa silloin, kun opiskelin, valtiotieteiden kandidaatti kertoo.
Lukeminen on Hubaralle tapa olla kansalainen sekä ottaa osaa yhteiskuntaan. Toisaalta kaunokirjallisuutta lukemalla hän myös pakenee yhteiskuntaa kirjallisuuden kautta avautuviin muihin maailmoihin.
– Parhaillaan työstän myös esikoisromaaniani. Se ilmestyy ensi vuonna. Lisäksi editoin syksyllä ilmestyvää novelliantologiaa.
Hubara lukee paljon ja monenlaista. Tyylilajeista kaksi kuitenkin on ja pysyy.
– Esseisiin en kyllästy ikinä enkä muotilehtiin!
Ensisijaisesti Hubara lukee suomeksi ja englanniksi, lehtiä myös ranskaksi, ruotsiksi ja hepreaksi.
Paperin parissa verkkomedian perustaja viihtyy. Diginä hän lukee lähinnä New York Timesia.
– Kirjat luen paperilta, samoin aikakauslehdet. Äänikirjamaailmaan en ole päässyt sisään, vaikka olen yrittänyt. Sen sijaan podcasteja kuuntelen.
