Eräänä syksynä oli todella sateista. Vettä kerääntyi avoimeen hautakuoppaan, vaikka sitä kuinka pumpattiin tyhjäksi. Haudan pohjalle laitettiin havuja, mutta siitä huolimatta kuului aikamoinen loiskahdus, kun arkku laskettiin sinne.
”Ajattelin, että nyt tulee kyllä sanomista. Sitten joku omaisista totesi, että isä pitikin uimisesta. Silloin oli vaikea pitää naamaa peruslukemilla. Mutta noin yleisesti ottaen pyrimme toimimaan siunaustilaisuuksissa niin arvokkaasti kuin mahdollista. Hautajaiset eivät ole vitsin paikka”, Lepolan hautausmaalla Kouvolassa työskentelevä erityisammattimies Tuomo Pohjalainen sanoo.
Hautausmaatyöntekijä Tuomo Pohjalaisen työhön kuuluu monenlaista alkaen kaluston kunnossapidosta kiinteistönhuoltoon, metallisten roska-astioiden hitsauksesta mullan seulontaan ja hautojen kaivamiseen. Siunaustilaisuuksien valmisteluihin ja siunaustilaisuuksiin kappelivuorossa oleva saa vaihtaa kulutusta kestävät työvaatteensa mustaan pukuun ja kravattiin parhaimmillaan useamman kerran päivässä.
Huolehdimme, että kaikki sujuu hyvin arkun tai uurnan esillepanosta ja maahanpanosta kirkonkellojen soittoon asti.
Kappelivuorossa hautausmaatyöntekijä tuo muun muassa arkun kylmiöstä siunauskappeliin, järjestelee kukat, jakaa virsikirjat ja huolehtii, että omaiset tietävät miten toimia.
”On tärkeää olla omaisten tukena siunaustilaisuuksissa. Huolehdimme, että kaikki sujuu hyvin arkun tai uurnan esillepanosta ja maahanpanosta kirkonkellojen soittoon asti.”
Hautausmaalla ei ole kahta samanlaista päivää. Pohjalaisen kanssa Lepolan hautausmaalla työskentelee toinen vakituinen henkilö laitosmies-vahtimestarin tittelillä. Tänä kesänä määräaikaisia kausityöntekijöitä, lähinnä puutarhanhoitopuolella, oli 5,5 henkilöä.
Erilaiset koneet kauhakuormaajasta ja lumilingosta lehtipuhaltimiin ja ruohotrimmereihin keventävät fyysistä työtä.
”Meillä pitää osata monipuolisesti kaikkea rakentamisesta ja korjaamisesta lähtien, ja tehtäviin on tartuttava oma-aloitteisesti. Esimerkiksi nämä meidän hiekkakärryt on suunniteltu ja tehty tarkoituksella juuri tämän kokoisiksi. Niihin mahtuu hiekkaa 60 senttimetriä syvän uurnahaudan peittämiseen.”
Suhtautuminen kuolemaan muuttuu
Pohjalaisen työhistoria ulottuu maanrakennuksesta louhintaan. Hän ajautui vähän vahingossa seurakunnan ympäristönhoidon kautta nykyiseen rooliinsa.
”Olin ensin ympäristönhoitoa opiskellessani harjoittelussa kiinteistöpuolella. Nyt takana on lähes kymmenen vuotta hautausmaalla.”
Kun kuoleman äärellä työskentelee päivittäin, myös oma suhtautuminen muuttuu.
On kunnia-asia saada tehdä viimeinen palvelus vainajalle.
”Arvostus elämää kohtaan kasvaa. Kuolema ei pelota, se on osa tätä kiertokulkua. On kunnia-asia saada tehdä viimeinen palvelus vainajalle. Se tarkoittaa, että pysymme neutraaleina, emmekä mene omaisten suruun mukaan. Vaikeimpia ovat tietenkin lasten hautajaiset.”
Kun paikkakunnalla on elänyt pitkään, kohdalle osuu haudattavaksi myös tuttuja. Joskus lähestyvä kuolema voi olla odotettu ja helpotus.
”Jokainen lähtee täältä vuorollaan, mutta tuntuu siltä, ettei tänä päivänä osata kohdata kuolemaa luonnollisena osana elämää. Jos kuoleman kanssa ei ole koskaan ollut missään tekemisissä, hautajaisiin ei oikein osaa valmistautua ja tilanne voi olla tosi vaikea. Jossain vaiheessa lapsia ei otettu hautajaisiin mukaan, mutta tänä päivänä onneksi enemmän.”
Luottohenkilönä toiselle ihmiselle
Pohjalainen on Jyty Kymen seurakuntahenkilöstö ry:n varapuheenjohtaja sekä yksi kolmesta Kouvolan seurakuntayhtymän jytyläisestä luottamusmiehestä. Edunvalvontaa riittää. Jytyn jäsenyys tuo turvaa.
Hautausmailla on runsaasti vakinaisia kausityöntekijöitä, joiden pestit kestävät huhtikuusta lokakuulle. He tekevät silloin täyttä päivää ja ovat talvet työttöminä.
”Kausityöntekijöiltä vietiin joku aika sitten työterveyshuolto, mutta saimme sen takaisin neuvottelujen kautta. Muutenkin meillä on hyvä, noin 70 hengen porukka yhdistyksessä. Järjestämme retkiä, pikkujouluja ja muuta mukavaa. Se hitsaa meitä yhteen. Me sanommekin aina, että meillä ei töitä tehdä urakalla vaan porukalla.”
Erityisen koskettavia ovat tilanteet, joissa ymmärtää olevansa toiselle ihmiselle ainoa kontakti ulkomaailmaan. Ehkä jopa osa surutyötä.
Hyvä yhteishenki välittyy myös ulospäin. Hautausmaalle omaistensa haudalle tai muuten vain kävelemään tulevat ihmiset juttelevat herkästi hautausmaan työntekijöille.
”Joskus jaetaan koko elämäntarina, toisinaan vaihdetaan vain kuulumisia. Erityisen koskettavia ovat tilanteet, joissa ymmärtää olevansa toiselle ihmiselle ainoa kontakti ulkomaailmaan. Ehkä jopa osa surutyötä.”
Vain uurnahaudat kaivetaan käsin
Lepolan hautausmaalla on liki 5 500 hautaa, joista yli 700 hautapaikan kesäkukat ovat seurakunnan kontolla. Kukat pitää käydä säännöllisesti läpi: kastella, nyppiä ja hoitaa. Työ on puutarhapuolen kausityöntekijöiden vastuulla, samoin kuin esimerkiksi pensasaitojen leikkaus. Käsityötä riittää!
Korjataan sitten yksi yleinen harhaluulo: Hautoja ei käsin kaiveta. Arkkuhautoja varten kaivinkoneeseen vaihdetaan haudan levyinen kauha. Sen sijaan uurnahaudat kaivetaan lapiolla. Silloin niistä tulee siistimpiä.
Kun maa on talvella jäässä, hautapaikka sulatetaan hautapaikan päälle laitettavalla sähkösulattajalla. Se on vähän kuin suuri grillivastus.
”Kun maa on talvella jäässä, hautapaikka sulatetaan hautapaikan päälle laitettavalla sähkösulattajalla. Se on vähän kuin suuri grillivastus. Parissa vuorokaudessa maa on kaivuukunnossa. Uurnahautoja varten meillä on eräänlainen puikko, jolla maa sulatetaan.”
Lepolan yli 22,2 hehtaarin alueella on rakennettua aluetta 7,5 hehtaaria. Alueella on muutama laaja luonnontilainen lohko.
”Ne alueet on varattu mahdollisia suuronnettomuuksia, sotatilaa tai vaikka pandemioita varten, jos haudattavia tulisi äkillisesti suuria määriä. Onneksi tällaisia tilanteita ei ole ollut”, Pohjalainen sanoo.
