Jytyn pitkäaikainen jäsen oli tehnyt saman kunnan palveluksessa yli 30 vuoden moitteettoman työuran. Ongelmia alkoi ilmaantua, kun johtaja jälleen kerran vaihtui ja uusi johtaja suhtautui alusta alkaen nuivasti alaiseensa.
Jäsen kääntyi puoleeni saatuaan yhtäkkiä kirjallisen varoituksen, joka tuntui perusteettomalta. Asiaa selviteltyäni totesin, että varoitus oli annettu olemattomin perustein ja asiat, joihin kirjallisessa varoituksessa vedottiin, olivat epämääräisiä ja yksilöimättömiä asioita vuosien takaa. Asiat olivat vanhentuneita, eikä työnantaja pystynyt esittämään minkäänlaista näyttöä tapahtumista.
Työoikeudellisten periaatteiden mukaan varoitus on annettava kohtuullisessa ajassa siitä, kun laiminlyönti tai moitittava käytös on tapahtunut ja se on tullut työnantajan tietoon. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata toimintatapaansa. Työnantaja ei kuitenkaan antanut minkäänlaisia ohjeita siitä, miten henkilön tulisi toimia tai muuttaa toimintatapaansa eli hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta korjata toimintaansa.
Tapahtuman kulkua seuratessani oli odotettavissa, että työnantaja tekee seuraavan siirtonsa nopeasti. Näin kävikin, ja työnantaja irtisanoi jäsenen hyvin pian kirjallisen varoituksen antamisen jälkeen. Irtisanomisaika oli kuuden kuukauden pituinen, ja jäsenellä ei ollut työvelvoitetta irtisanomisaikana.
Sovintosopimus toi 12 kuukauden palkan
Irtisanomisasiaa ja sen varsin laajaa aineistoa tutkiessa tuli selkeä kuva siitä, että irtisanominen oli lain vastainen. Työnantaja ei esittänyt irtisanomisen tueksi mitään sellaista irtisanomisperustetta, joka olisi oikeuttanut palvelussuhteen päättämiseen. Niinpä asiassa laadittiin ensin oikaisuvaatimus ja sen jälkeen valitus hallinto-oikeudelle. Tässä vaiheessa työnantajapuolelta saatiin ensimmäinen sovintotarjous, joka ei kuitenkaan ollut korvaustasoltaan hyväksyttävissä.
Asian sovinnolliseen ratkaisemiseen suhtauduttiin kuitenkin myötämielisesti oikeudenkäyntikulujen välttämiseksi ja asian käsittelyn nopeuttamiseksi. Pitkällisten neuvotteluiden jälkeen asiassa päästiin yksimielisyyteen, ja päästiin laatimaan sovintosopimus. Jäsen oli ehtinyt työllistyä nopeasti muualle, joten sovinnollinen ratkaisu oli myös hänen kannaltaan edullinen. Lisäksi jäsenen kokema loukkaus oli sellainen, ettei hänellä ollut enää minkäänlaisia haluja palata kyseisen kunnan palve- lukseen kokemansa nöyryytyksen jälkeen.
Sovintosopimuksen myötä jäsenelle maksettiin 12 kuukauden palkkaa vastaava summa, joka oli tässä tapauksessa noin
40 000 euroa.
Anne Sarvi
Työmarkkinalakimies, Jyty
