Sosiaalisessa sirkuksessa osallistujat kehittelevät temppuja yhdessä. Inspiraatiota herättelevät monipuoliset sirkusvälineet, kuten huivit. Ohjaaja Helena Hjelt (toinen pikkukuva vasemmalta) pitelee kädessään diaboloa. Akrobatiaan kuuluu olennaisena osana kosketus. Pyörätuolissa istuva Aune (kuva alhaalla) pääsi tekemään meritähtikuviota. Yhdellä jalalla tasapainottelemassa lähihoitaja Mikael Palmi ja perushoitaja Veli Parrio (takana).Joukko vanhuksia ja hoitajia istuu piirimuodostelmassa tehostettua palveluasumista tarjoavan Jokikartanon oleskelutilassa. Sointulan ja Tähtelän ryhmillä on alkamassa sirkustreenit, joita vetämään on tullut teatteritaiteilija ja taidekasvattaja Jarmo Skön.
Taiteilija hiljentää hilpeän sirkusmusiikin saadakseen äänensä paremmin kuuluviin.
– Tänään me kokeillaan akrobatiaa, hän paljastaa.
Jyväskylän kaupungin vanhuspalvelut päätti tänä syksynä järjestää asiakkailleen uudenlaisia kulttuurielämyksiä. Kaupunki kutsui tamperelaisen Jarmo Skönin toteuttamaan taiteilijaresidenssiä, jonka teemana on sosiaalinen sirkus.
Toimintamuoto soveltaa perinteisiä sirkustaiteen lajeja niin, että temppuihin pystyy kuka tahansa iästä ja toimintakyvystä riippumatta. Ikäsirkuksessa tavoitteena on löytää uusia toimintamalleja ja työvälineitä hoitotyön arkeen, lisätä ikäihmisten ja hoitajien välistä vuorovaikutusta – sekä tietenkin pitää hauskaa.
Porukalla pyramidiksi
Skön on päättänyt, että päivän pääharjoitus on pyramidien tekeminen. Kyllä, tarkoitus on tosiaan kiipeillä toisten sirkuskavereiden päälle.
Mitähän tästä tulee?
Lyhyen turvallisuusperehdytyksen jälkeen Skön pyytää kahta henkilökunnan jäsentä muodostamaan kontta-kontta-pyramidin. Laitoshuoltaja Anu Kalsi asettuu kontalleen lattialle, ja perushoitaja Airi Alakopsa nousee epäröiden työkaverinsa selän päälle.
Tadaa! Ihan oikea pyramidi on valmis, eikä ”alamies” Kalsista tunnu yhtään pahalta.
Seuraavaksi Jokikartanon asukkaat Kauko ja Sinikka pääsevät risuaitapyramidin alamiehiksi. Molemmat istahtavat tuoleille, ja omaistaan katsomaan tullut Leena Parkki kapuaa seisomaan tuolien reunoille.
Kaukolla ja Sinikalla on tärkeä tehtävä pidellä ylämiehen jaloista kiinni. Kunhan molemmat vielä nostavat omat jalkansa suoriksi, kuvio on valmis.
Treenitilassa kajahtavat aplodit.
– Mahtava homma, kehuu Skön.
Virikkeitä ja luottamusta
Idean ikäsirkuksen tuomisesta Jyväskylään sai jytyläinen Helena Hjelt, joka työskentelee vanhuspalveluissa ohjaajana. Hän osallistui aikoinaan Skönin vetämään sirkustyöpajaan ja vaikuttui kokemastaan.
Vanhustyö kaipaa Hjeltin mielestä uusia, rohkeita aluevaltauksia. Sosiaalisessa sirkuksessa erityisen arvokasta on menetelmää kannatteleva vuorovaikutus, joka lähentää osallistujia ja lisää heidän välistään luottamusta.
Ikäsirkus on Hjeltin mukaan osoittautunut varsin toimivaksi työkaluksi.
– Juju piilee siinä, että näin hoitajat ja omaisetkin saavat vinkkejä virikehetkien järjestämiseen. Toivomme tietysti, että sosiaalisen sirkuksen käytännöt jäisivät elämään ja juurtuisivat osaksi arkea.
Liikkeiden paluu
Pian kymmenen vuotta ikäsirkusta ohjanneen Jarmo Skönin mielestä sosiaalisen sirkuksen parhaisiin puoliin kuuluu tasa-arvo. Kun tempun onnistumiseen tarvitaan kaikkien panosta, ei ole merkitystä sillä, oletko hoitaja, vanhus vai omainen.
Sirkustreenien tärkein tavoite ei ole tempputaituriksi kehittyminen vaan uusien elämysten saaminen ja hulluttelu. Kylkiäisenä tulee kuntouttava vaikutus. Skön kertoo ikäihmisistä, jotka ovat treeneissä löytäneet käsiensä tai jalkojensa liikeradat uudelleen inspiroiduttuaan jostakin tempusta.
Skön painottaa, että ikäsirkukseen voivat osallistua jopa vuodepotilaat. Vaikka asukas ei innostuisi kokeilemaan temppuja itse, hän saa paljon iloa pelkästä sirkusshow’n katselusta.
Edes muistisairaus ei ole este oman sirkustaiteilijuuden löytämiselle.
– Vaikka emme muistaisi lähihetkiä tai nimiä, muistamme ilon tunteen. ✦
