Meilahden sairaalan Syöpätautien klinikan isotooppiyksikössä on alkuillasta rauhallista. Maan alla sijaitseva yksikkö on jo sulkeutunut tämän päivän osalta potilailta, joten käytävällä kuuluu ainoastaan Sita Kharelin iloinen ääni – ja välillä lattian puhdistamiseen tarkoitetun yhdistelmäkoneen tasainen hurina.
”Potilasaikoja on kolmeen asti, silloin siivoamme enemmän yleisiä tiloja. Etenkin talvella kura-aikaan yhdistelmäkone on ahkerassa käytössä”, Kharel kertoo.
Täällä on tosi kiva porukka, esihenkilökin on sanonut, että isotooppiyksikössä on paras tiimi.
Isotooppiyksikössä on useampi tutkimushuone, joissa kuvantamisen erikoislääkärit eli radiologit työskentelevät. Isotooppitutkimuksilla voidaan selvittää esimerkiksi syövän levinneisyyttä ja sydänlihaksen verenkiertoa. Tutkimuksissa käytetään radioaktiivisia lääkeaineita, jotka sisältävät eri alkuaineiden lyhytikäisiä isotooppeja eli radioisotooppeja. Siitä tulee myös yksikön nimi.
Yhtä isotooppiyksikön seinää koristaa Muumi-aiheinen kuvitus, sillä täällä tutkitaan myös lapsipotilaita. Nuuskamuikkunen katsoo seinältä, kun Kharel pyyhkii laitteita tottunein ottein. Hän on työskennellyt Meilahdessa jo reilun viiden vuoden ajan, joten työ sujuu rutiinilla. Kharel onkin päässyt myös perehdyttämään uusia laitoshuoltajia.
”Täällä on tosi kiva porukka, esihenkilökin on sanonut, että isotooppiyksikössä on paras tiimi. Saamme kehuja etenkin omatoimisuudesta.”
Nepalista Suomeen
Kharel muutti Nepalista Suomeen syksyllä 2016. Hänen miehensä oli tullut jo aiemmin Suomeen töihin, ja Kharel seurasi perässä. Kotona Nepalissa perheellä oli ollut oma ravintola kylässä pääkaupunki Kathmandusta länteen. Mies on edelleen ravintola-alalla, mutta Kharel vaihtoi Suomeen saavuttuaan alaa. Ensimmäisen vuoden hän opiskeli uutta, outoa kieltä.
”Aluksi en ymmärtänyt mitään, kun joku puhui suomea. Enää kieli ei tunnu vaikealta.”
Kieliopintojen jälkeen Kharel kaipasi nopeasti töihin, joten hän valitsi alan, johon olisi lyhyet opinnot. Laitoshuoltajan koulutus kestää yleensä vuodesta puoleentoista, mutta Kharel pääsi töiden ääreen vieläkin ripeämmin. Opintoihin kuuluva työharjoittelu näet poiki työpaikan Meilahden sairaalasta, ja loput opinnoista hoituivat oppisopimuksella töiden ohessa.
Aluksi en ymmärtänyt mitään, kun joku puhui suomea. Enää kieli ei tunnu vaikealta.
Työkaverit kuvailevat Kharelia ahkeraksi ja tiedonjanoiseksi, ja tulevaisuudessa hän haluaisikin kouluttautua vielä lisää, edelleen sairaalassa työskennellen. Harkinnassa ovat monipalvelutyöntekijän opinnot, jolloin työnkuva laajenisi ja voisi työskennellä myös sairaalan aulapalveluissa. Kharel jatkaisi mieluusti oppisopimuskoulutuksessa, sillä harjoittelemalla oppii hänen mielestään helpoiten.
”Monipalvelua voisin opiskella ehkä jo tänä keväänä, ja haaveilen myös lähihoitajan opinnoista.”
Parhaat työkaverit
Laitoshuoltajia Meilahden isotooppiyksikössä on yhteensä kolme, eikä jää epäselväksi, että Kharel viihtyy heidän kanssaan mainiosti.
”Jos haluaa vaihtaa aamusta iltavuoroon, voi sen tehdä suoraan työkaverin kanssa asiasta sopien. Myös mahdolliset ongelmat ratkeavat yleensä mukavasti yhdessä pohtien. Me laitoshuoltajat työskentelemme joka päivä yhdessä.”
Lomaltakin haluan aina nopeasti töihin, viihdyn niin hyvin.
Lähimpien työkavereidensa lisäksi iloinen ja nauravainen Kharel puhuu lämpimästi koko yksikön henkilökunnasta. Esimerkiksi sairaanhoitajien kanssa on hyvä keskusteluyhteys. Niin palaute kuin kuulumisetkin vaihtuvat matalalla kynnyksellä, usein yhteisessä kahvihuoneessa.
”Olen iloinen, kun töissä ei ole tylsää. Kaikki täällä ovat tosi ystävällisiä. Lomaltakin haluan aina nopeasti töihin, viihdyn niin hyvin.”
Työnteon vastapainona Kharel meditoi ja käy kuntosalilla. Aiemmasta ammatista muistuttaa enää ruoanlaitto – viikonloppuisin kotona leijailee usein nepalilaisen ruoan tuoksu, ja pöydän ympärille on kokoontunut ruokavieraita.
