Kysyin muutamalta kaverilta, kannattaako asiasta kertoa Facebookissa. He kannustivat. Halusin tuoda esille nimenomaan sen, että koronan voi saada missä vaan, myös täällä Nivalassa, ja että tauti on oikeasti otettava vakavasti. Koronaa ei pidä missään tapauksessa vähätellä, edes maaseudulla, Piia Vainio perustelee.
Vainio ei tiedä, mistä hänen tartuntansa oli peräisin. Yksitoista Vainion kanssa tekemisissä ollutta henkilöä määrättiin karanteeniin, ja osa heistä kävi testissä. Kukaan hänen läheisistään, edes oma puoliso, ei sairastunut tautiin.
Sitkeää yskää
Ensimmäiset oireet tulivat esille lomituspäivän aamuna marraskuun lopulla.
– Sitkeä, kuiva yskä alkoi vaivata, vaikka minulla oli hengityssuojain turvekuiviketta levittäessäni. Olo oli ollut hieman outo edellisillasta lähtien ja paheni aamun edetessä. Voimat hupenivat ja sanoin maatalousyrittäjälle, että nyt on pakko mennä työterveyshuoltoon, Vainio kuvailee.
– Olihan se järkytys, kun katsoin seuraavana päivänä Omakannasta testituloksen ja siinä luki positiivinen.
Olihan se järkytys, kun katsoin seuraavana päivänä Omakannasta testituloksen ja siinä luki positiivinen.
Koronaviruksen oireet veivät 34-vuotiaan Vainion välittömästi petipotilaaksi. Mitään vastaavaa hän ei ollut aiemmin kokenut.
– Lihassärky oli hirveä, se tuntui luissa asti. Kuivaa yskää, kurkkukipua, päänsärkyä ja lievää kuumetta riitti päivästä toiseen. Muutaman päivän päästä katosivat haju- ja makuaisti. Olin kaksi viikkoa sängyssä jaksamatta tehdä mitään.
Ainoa hoito oli särkylääke. 600 milligramman Burana kolme kertaa päivässä ei vienyt särkyjä.
Lihassärky oli hirveä, se tuntui luissa asti. Kuivaa yskää, kurkkukipua, päänsärkyä ja lievää kuumetta riitti päivästä toiseen.
Vainio oli sairauslomalla neljä viikkoa, mutta miettii jälkeenpäin, tuliko sittenkin palattua liian aikaisin töihin. Hän on ollut ensimmäisen sairauslomansa jälkeen yskän ja hengitysoireiden vuoksi sairauslomalla muutamaan otteeseen. Väsymyskin vaivaa vielä.
– Sain astmalääkityksen pari viikkoa sitten, ja se on auttanut. Hengityssuojainta olen pitänyt töissä koko ajan. Nyt kolmen kuukauden jälkeen alkaa hieman helpottaa, Vainio huokaa.
Psyykekin kovilla
Koronaan sairastuneella on fyysisten oireiden lisäksi käsiteltävänä myös henkinen puoli.
– Meinasi iskeä paniikki. Olo oli niin huono, etten halunnut lukea enää mitään koronasta. Stressasin sitä, olinko tartuttanut muita. Suurin huoli oli iäkkäistä vanhemmistani. Ilmoitin kaikille altistuneille tartunnastani heti, Vainio kertoo.
Olo oli niin huono, etten halunnut lukea enää mitään koronasta. Stressasin sitä, olinko tartuttanut muita. Suurin huoli oli iäkkäistä vanhemmistani.
Ystävilleen ja tuttavilleen hän on erityisen kiitollinen. He kävivät kaupassa ja toimittivat ruokaostokset myös Vainion vanhemmille. Tsemppiviestejä tuli Facebook-päivityksen jälkeen paljon. Nivalan pandemiakeskuksen hoitajat kyselivät päivittäin kuulumisia. Työnantajakin kantoi huolta ja soitteli säännöllisesti.
Vainio on todennäköisesti edelleen ainoa koronaan sairastunut maatalouslomittaja. Häneltä me muut voimme oppia, että varovaisuuden ja vastuullisuuden lisäksi koronaan sairastumisesta ja altistumisesta kannattaa kertoa heti ja avoimesti. Itsensä syyllistäminen on turhaa, sillä kuka tahansa meistä voi olla viruksen kantaja.
