Näkökulmat
03.10.2019

Päätoimittaja: Mikä diginatiiveja vaivaa?

Mikä on ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuus, kun erityisesti nuorissa ikäryhmissä yhä harvempi kokee tarvetta kollektiiviselle ay-edunvalvonnalle? Moni on kysynyt, mikä näitä diginatiiveja vaivaa! Onko työn sisältöjen muutoksella, robotisaation ja digitalisaation lisääntymisellä sekä silppu- ja pätkätyön yleistymisellä kuinka suuri vaikutus nuorten asenteisiin ammattijärjestöihin ja niiden tekemään jäsenistön edunvalvontatyöhön?

Näitä kysymyksiä pohditaan tänä päivänä monessa ammattijärjestössä. Kasvaako ajattelu, kuten näyttää, että jokainen työntekijä on vanhan sloganin mukaisesti ”oman onnensa seppä”? Hoitaako jokainen omat palkkaneuvottelunsa itse työpaikkakohtaisesti, tai kuten nykypäivän tavoitetila erityisesti yrityksissä tuntuu olevan, ”paikallisesti sopien”.

Entäpä jos face to face -sopiminen ei huvitakaan? Tai vielä ikävämpää, jos siihen ei ole taitoa eikä se tuota toivottua tulosta? Onko joukkovoimalle pahan päivän varalle enää tarvetta? Miten käy solidaarisuudelle? Paljon kysymyksiä. Paljon avoimia vastauksia.

Erton tuore kyselytutkimus kertoo paljon ainakin paikallisesta sopimisesta. Sen mukaan erityisesti alle 30-vuotiaista nuorista 40 prosenttia sanoo, ettei ymmärrä – tai ei osaa sanoa ymmärtääkö hyvin – paikallisen sopimisen mahdollisista vaikutuksista omiin työehtoihinsa, kuten palkkoihin ja vuosilomiin. Vastaavan vastauksen antaa kaikista työikäisistä joka neljäs.

Työmarkkinoiden muutoksesta, työmarkkinapolitiikasta ja ylipäänsä työelämän kehittämisestä käydään nykyisin paljon keskustelua. Esimerkiksi digitalisaation väitetään hävittävän suuren joukon perinteisiä ammatteja. Samaan aikaan uusien ammattinimikkeiden kirjo kasvaa ennennäkemättömällä vauhdilla. Se näkyy jopa moniammatillisen liittomme jäsenrekisterissä, jonka pohjana on pari tuhatta ammattinimikettä.

Tutkimukset osoittavat, että nuorten asema ikääntyvien ohella on työmarkkinoilla suhdanneherkin. Silpputyöstä särvintä pöytään ja juustoa leivän päälle saa yhä useampi nuori. Joillekin pätkä- ja silpputyöt elämäntilanteeseen sopivat. Monilla palvelualoilla työskentelee yhä enenevässä määrin nuoria, joille vaikkapa osa-aikatyön ja opiskelun yhteensovittaminen sopii oikein hyvin. Mutta ei kaikille. Pätkäepävarmuutta töiden suhteen jokainen haluaa välttää.

Uusia ay-edunvalvontahaasteita tuovat tänä päivänä yhä useammin kevytyrittäjät sekä lisäksi niin sanotut itsensä työllistäjät. Työvoimapula, maailman kasvava pakolaisvirta, matalan koulutustason työntekijöiden osallistaminen osaksi työmarkkinoita ja työperäinen maahanmuutto halpatyövoimauhkineen ovat laajeneva työkenttä, jossa edunvalvontatyötä nyt ja tulevaisuudessa riittää. On hyvä muistaa, että työ huonommin työehdoin heikentää aina kaikkien samaa työtä harjoittavien etuja ja palkkatasoa.

On selvää, että palkalla tulisi elää. Työn ja sosiaaliturvan yhdistämisestä on tullut kuitenkin pakon sanelemana yhä useammalle täysin työkykyiselle arkipäivää. Työnteon pitäisi kuitenkin olla – kuten vanha sanonta kuuluu – sitä parasta sosiaaliturvaa.

 

Jaa artikkeli

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.