Maailma on ollut pitkään poikkeuksellisessa tilanteessa. Koronapandemian ennakoimattomuus ja pitkäkestoisuus ovat yllättäneet luultavasti lähes kaikki toimijat. Valmiuslain käyttöönotto ja erilaiset sulku- ja rajoitustoimet ovat koskettaneet kaikkia.
Uusimpana kriisinä olemme joutuneet toteamaan ukrainalaisten joutumisen sotaan. Tämän takia perheet ovat joutuneet jättämään kotinsa ja pakenemaan ulkomaille. Nämä kaksi esimerkkiä ovat vaikuttaneet vahvasti myös meihin suomalaisiin ja erityisesti lapsiin, nuoriin ja heidän perheisiinsä.
Molemmat mainitsemani erimerkit ovat vaikuttaneet myös työelämään ja sen erilaisiin käytäntöihin. Monet jytyläiset ammattiryhmät työskentelevät perheiden kanssa. Varhaiskasvatuksen työntekijät turvaavat suunnitelmallisesti lasten kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuutta, koulunkäynninohjaajat ja nuorisotyöntekijät ovat nuorten oppimisen ja elämäntaitojen vahvistumisen tukena.
Tarpeen on mainita, että lukuisat jytyläiset hallinnon työntekijät ovat varmistaneet näissä poikkeustilanteissa työllään muiden toimijoiden työn sujuvuuden. Unohtaa ei sovi muitakaan jytyläisiä ammattiryhmiä, jotka ovat joutuneet työssään venymään poikkeuksellisiin suorituksiin. Tuntuu siltä, että myös työelämä on ollut poikkeustilanteessa.
Unohtaa ei sovi jytyläisiä ammattiryhmiä, jotka ovat joutuneet työssään venymään poikkeuksellisiin suorituksiin.
Uusista käytännöistä yksi merkittävimmistä on varmaankin ollut etä- ja hybidityöhön siirtyminen. Sen vaikutukset ovat olleen positiivisia ja negatiivisia. Mielipiteet vaihtelevat työntekijästä, hänen työhistoriastaan ja mahdollisista digitaidoistaan riippuen.
Olen kuullut tilanteista, joissa esimies ei ole tavannut omaa uutta työntekijäänsä livenä moneen kuukauteen. Näissä tilanteissa huolestuttaa työntekijän kiinnittyminen organisaatioon ja työyhteisöön. Tärkeää on huolehtia myös työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta, joka saattaa etätyössä huomaamatta sekoittua.
Tämän kevään sopimuskierrokset ovat olleen myös harvinaisen haastavia, ja jytyläiset ovat olleet uuden asian äärellä lakkoilemassa. Näissä tilanteissa ihmisten ja yhteisöjen resilienssi eli heidän kykynsä toimia muuttuvissa olosuhteissa ja kykynsä kriisien kohtaamiseen on korostunut. Yhteiskunnallinen resilienssi on ollut koetuksella.
Olemme kaikesta huolimatta selvinneet pitkäkestoisista poikkeustilanteista suhteellisen hyvin. Toivottavasti kesä suo meille tilaisuuden hengähtää ja elää hieman vapaammin. On tarpeen pitää lomaa, levätä ja kerätä voimia seuraavaan talvikauteen, joka onneksi tuntuu olevan näin kesän kynnyksellä kovin kaukana.
Nauttikaa siis läheistenne seurasta ja auringon valosta. Hyvää kesää!
