Olin 23-vuotias, kun Tarja Halonen valittiin presidentiksi ensimmäisenä naisena Suomessa. Noihin aikoihin moni muukin nainen rikkoi lasikattoja. Nuorena opiskelijana koin ylipäätään eläväni maassa, jossa työelämä oli ainakin sukupuolten välillä suurin piirtein tasa-arvoista. Varmasti jokainen nainen on kokenut jossain vaiheessa jonkin verran vähättelyä tai tytöttelyä, mutta itse pääsin sen suhteen aika vähällä.
Työelämä on tasa-arvoistunut vuosien saatossa pikkuhiljaa. Nuoren naisen on edelleen vaikea saada vakinaista työpaikkaa, mutta toivon, että tuore perhevapaauudistus muuttaa tätä tilannetta. Se, että lapsien saamisen tunnustetaan vihdoin olevan koko perheen asia, on iso ja tärkeä edistysaskel.
Palkkaeron pienentäminen on sen sijaan jumiutunut paikoilleen. Hiljattain tiedotettiin, että tasa-arvolakia koskeva lakimuutoksen valmistelu palkka-avoimuuden lisäämisestä on keskeytetty hallituspuolueiden erimielisyyden takia. Tämä oli todella valitettava uutinen.
Sukupuoli ei saa vaikuttaa palkkaukseen sen enempää kuin ihonväri, uskonto tai seksuaalinen suuntautuminenkaan.
Tilastokeskuksen vuoden 2021 palkkatilastojen mukaan yksityissektorilla miesten mediaanipalkka on 4 000 euroa ja naisten 3 120 euroa. Ero on huikea. Miesvaltaiset alat porskuttavat palkkavertailuissa, ja myös täysin samoissa tehtävissä naisten palkka on usein miesten palkkaa pienempi. Tilanne ei ole korjaantunut vuosien saatossa, päinvastoin ero jopa hieman kasvoi vuonna 2021.
Missä on vika, kun palkkaeroja ei saada Suomessa korjattua? Ylpeilemme tasa-arvoisella yhteiskunnallamme, mutta kun isolle epäkohdalle pitäisi tehdä jotain, kaivaudumme poteroihin eikä mikään etene.
Työelämän on oltava tasa-arvoista kaikille. Sukupuoli ei saa vaikuttaa palkkaukseen sen enempää kuin ihonväri, uskonto tai seksuaalinen suuntautuminenkaan. Palkan on määräydyttävä sen mukaan, mitä ja miten teemme, ei sen mukaan, mitkä kromosomit meillä on tai miltä näytämme.
Meillä on vielä paljon matkaa ennen kuin yhteiskunta on valmis eikä mikään muutu hetkessä, mutta se, että emme tee asioille mitään, ei ole vaihtoehto. Työntekijät puolustavat etujaan parhaiten järjestäytymällä, sillä yhdessä olemme vahvempia.
Ps. Toivottavasti tapaamme mahdollisimman monen kanssa jäsenristeilyllä lokakuussa!
