Helsingin yliopiston ja VATT:n julkistalouden professori Roope Uusitalo on kohtuullisen luottavainen nykytilanteeseen. Jos pitää valita, pelkääkö lähiajan vaikeuksia vai pitkän ajan ongelmia, hän valitsee jälkimmäisen.
– Korona on vienyt kaiken huomion väestön vanhenemisen ja työllisyysasteen laskun aiheuttamalta kestävyysvajeelta. Mutta vanhat vaivat ovat edelleen jäljellä, kun pandemia joskus helpottaa. Ja kyllähän se lopulta poistuu.
Korona on vienyt kaiken huomion väestön vanhenemisen ja työllisyysasteen laskun aiheuttamalta kestävyysvajeelta.
Roope Uusitalo osallistui maan hallituksen tilaaman koronaselvityksen tekoon viime keväänä Vesa Vihriälän, Bengt Holmströmin ja Sixten Korkmanin kanssa. Kypsään ikään ehtinyt taloustieteellinen professorinelikko – joista Uusitalo on nuorin – ehdotti alkuun vahinkojen minimoimista, sitten parhaillaan käynnissä olevaa finanssipoliittista elvytystä ja lopuksi julkisen talouden vakauttamista. Yritysten tukeminen ja elvytys on helppoa, mutta vakauttaminen vaikeampaa, koska se osuu kaikkiin kansalaisiin.
– Kokoonnuimme verkossa videoneuvotteluissa, ja olihan siinä seitsemän tunnin aikaerokin, kun Holmström on USA:ssa. Mutta se oli mielenkiintoinen rupeama: esiin tuli uusia arvioita, kuinka koronan kaltainen kaikkialle levinnyt kulkutauti vaikuttaa talouspolitiikkaan, Uusitalo toteaa.
Kuntiin jää yllin kyllin tehtäviä
Maakunnat tuovan sote-uudistuksen aikataulu on: laki voimaan 2021, maakuntavaalit 2022 alussa ja toiminta käyntiin maakunnissa 2023 alusta.
– Perinteiset kuntaliitokset saattavat vähentyä. Mutta onhan koko maakuntahallinto megaluokan kuntaliitos. Kunnista lähtee puolet toimista, mutta myös valtiolta siirretään tehtäviä maakuntiin, jonne syntyy hallinnon uusi ennennäkemätön taso, pohtii Uusitalo.
Perinteiset kuntaliitokset saattavat vähentyä. Mutta onhan koko maakuntahallinto megaluokan kuntaliitos.
Hänen mukaansa kuntiin jää yllin kyllin tehtäviä kuten kaavoitus ja koulutus, eli monet kansalaisten elämään vaikuttavat lähipalvelut. Tosin Uusitalo kannattaa toisen asteen koulutuksen (lukiot ja ammattikoulut) siirtämistä maakuntiin.
– Nykyisin sekava ammatillisen koulutuksen koordinointi, mitä linjoja opetetaan missäkin toimipisteessä, pitäisi siirtää kunnista maakuntiin terveydenhuollon yhtymien malliin. Yhteistyö tarkoittaa sitäkin, ettei jokaisessa kunnassa voi olla omaa lukiota, sanoo Uusitalo.
Kompakysymys: luettele neljä Pohjanmaata
Uusitalolla ei ole jyrkkää kantaa siihen, onko kaavailtu maakuntien määrä (21 kpl) liian suuri tai lopullinen. Varmasti hallinto selkeytyy, kun monista asioista ei päätetä yli 200 kunnassa.
Jotkut maakunnat vaikuttavat jo valmiiksi liian pieniltä ja vähäväkisiltä toimimaan itsenäisesti. Keski-Pohjanmaalla on alle 70 000 asukasta eli saman verran kuin Hämeenlinnassa.
Uusitalo ottaa esimerkiksi koululaisten kompakysymyksen, joka tuli esille työpaikan kahvipöytäkeskustelussa: kuinka monta Pohjanmaata Suomessa on?
– Oikea vastaus, joka sormin huolellisesti laskettiin, on neljä: Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa.
– Hallinto Suomessa muuttuu hitaasti. Mutta kyllähän maakuntamallissa merkittävä päätösvalta siirtyy uudelle tasolle. Ja varsinkin sen jälkeen kun maakunnat joskus saavat verotusoikeuden eivätkä enää toimi valtion suoran rahoituksen varassa, Uusitalo toteaa.
Monta verottajaa, iso riski
Kuntatalouteen jatkuvasti muuttuva hallinto vaikuttaa, mutta Uusitalo ei lähtökohtaisesti näe talouskatastrofia odottamassa kunnissa.
– Jos on monta verottajaa, on iso riski, että verorasitus nousee helposti suureksi. Kuntalaisten hyväksyntä verorasitukselle perustuu lähipalveluiden saatavuudelle ja tunteelle, että järjestelmä on reilu kaikkia kohtaan.
Uusitalo varoittelee kuitenkin liiallisista odotuksista. Vaikka maakuntiin siirtyy iso osa kuntien henkilöstöstä ja ihmisiä myös valtionhallinnosta, uusi hallinnon taso ei ala toimia automaattisesti.
– Tasa-arvo ja tehokkuus voivat lisääntyä vain, jos palveluiden suunnittelussa ja tuottamisessa on vahvat kannustimet yleiseen hyvään pois osaoptimoinnista, toteaa Uusitalo.
Soten tuomista säästöistä varmana puhuminen on toiveajattelua.
Jos kaikki ei uudessa sotessa käy kuin Strömsössä, vaarana on hänen mielestään byrokratian lisääntyminen ja palveluiden saatavuuden heikentyminen. Maan hallitus onkin sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä lakannut puhumasta miljardisäästöistä; enää puhutaan vain ”säästöpotentiaalista”.
– Soten tuomista säästöistä varmana puhuminen on toiveajattelua, mahdollisissa säästöissä on toinen jalka ehkä maassa, Uusitalo sanoo.
Digitaalisuus ja lasten hampaat
Säästöpotentiaalin hyödyntämiseen päästään hallituksen sote-kaavailuissa digitalisaation ja muiden uusien keksintöjen avulla. Digitalisaatio ei Uusitalon mielestä ole taikasauva tehokkuuden lisääntymiseen ja palvelujen saatavuuden turvaamiseen.
– Mutta olen kuitenkin optimisti kuntien ja maakuntien tuottamien palveluiden suhteen tulevaisuudessa. Jos kehitys jatkuu sellaisena kuin se on ollut elinaikanani, 30–40 vuoden kuluttua asiat ovat meillä nykyistä paremmin.
– Käytännön esimerkki: ei lasten hampaissa enää ole reikiä. Parhaimmillaan se kehitys näkyy muissakin sairauksissa, Roope Uusitalo toteaa.
