Ensimmäistä tulo- ja menoarviotaan sorvaava Antti Rinteen johtama hallitus on luvannut yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, jahka suomalaisten 15–64-vuotiaiden työllisyysaste nousee 75 prosenttiin. Tänä vuonna työllisyysaste kasvaa 72,8 prosenttiin ja ensi vuonna 2020 vielä 73,4 prosenttiin, kertoo työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) toukokuussa julkaistu työmarkkinaennuste. Kirittävää olisi siis vain 1,6 prosenttiyksikköä.
Onko se paljon? Kysytään asiantuntijalta.
Vanhat, nuoret ja huippuValtiotieteen maisteri Liisa Larja on työmarkkinatilastojen erityisasiantuntija. Hän työskentelee työ- ja elinkeinoministeriössä, aikaisempi työpaikka oli Tilastokeskuksessa. Hän on tehnyt työmarkkinatutkimusta vuodesta 2010.
Aloitetaan myönteisen kautta.
– Suomen työllisyyskehitys on viime vuosina ollut poikkeuksellisen suotuisaa. Ehkä huippuna voi pitää sitä, että pitkäaikaistyöttömyys on laskenut 120 000:sta 60 000:een henkilöön. Se on iso pudotus, Larja sanoo.
Hän jatkaa hieman synkemmin sävyin.
– Nyt talouden nousukauden huippu näyttää ohitetun ja työllisyyden paraneminen hidastuneen. Rakennetyöttömyys näyttää jäävän edellistä suhdannehuippua korkeammalle tasolle.
– Erityisen huonolta näyttää nuorten alle 25-vuotiaiden tilanne. Heidän työttömyyden laskunsa näyttää jo pysähtyneen ja jää korkealle, noin 30 000 hengen tietämille.
Larjan mielestä kaikkinainen panostaminen nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn kannattaa 75 prosentin työllisyystavoitteen saavuttamisessa.
Työttömät eivät riitä
Työllisyystavoitteen saavuttamiseen vuonna 2023 tarvitaan noin 60 000 työllistä enemmän kuin mitä tällä hetkellä ennustettavan talouskehityksen valossa odotetaan syntyvän. Työllisyystavoite lasketaan valtiovarainministeriön ennusteesta.
Entä hallitusohjelmassa esitetyt toimet, voiko niille laskea jonkin numeroarvion? Kuinka monta työllistä lisää niiden perusteella saavutetaan?
– Numeroarvioita varten hallitusohjelman toimenpiteet ovat vielä aika yleisiä, pahoittelee Larja.
– Työvoimapalveluiden lisääminen ja parantaminen esimerkiksi todennäköisesti lisää työllisyyttä, mutta tulokseen tietysti vaikuttaa miten, kuinka paljon ja kenelle palveluita tarjotaan.
Larjan mukaan on selvää, että tavoitteen vaikeuskerrointa lisää vapaan työvoiman vähäisempi määrä, kun työllisyystilanne paranee. Ja vaikka työttömiä on vielä runsaasti, monet asuvat työpaikan kannalta väärässä paikassa, osaamisessa on puutteita tai työllistymistä haittaa jokin vamma tai sairaus.
– Jo nyt työttömyyden arvioidaan olevan rakennetyöttömyyden rajan alapuolella, ja yrityksillä on erittäin suuria vaikeuksia löytää tarvitsemaansa työvoimaa, sanoo Larja.
Entä osa-aikatyöt, olisiko niissä ratkaisu? Muissa Pohjoismaissa ja varsinkin Ruotsissa osa-aikatyö on Suomea yleisempää.
– Osa-aikatyön on pakostakin lisäännyttävä, koska työllisyysasteen noustessa töitä vailla on yhä vähemmän niitä, jotka pystyvät ottamaan vastaan kokopäivätyön.
Maahanmuutostako apua?
Työllisyystavoite vaikuttaa siis jäävän yhä kauemmaksi. Tuleeko työperäinen maahanmuutto avuksi?
– Työperäinen maahanmuutto ei juuri auta työllisyysasteeseen, vaikka tulijoiden työllisyysaste olisi sata prosenttia. Uudet tulijat lisäävät paitsi työllisten määrää niin myös väestön määrää, eli työllisten suhde väestöön ei juuri muutu, Larja sanoo.
– Työperäinen maahanmuutto ei siis paranna työllisyysastetta, mutta se parantaa taloudellista huoltosuhdetta. Ja se on julkisen talouden kannalta tärkeämpi mittari kuin työllisyysaste.
Olisiko työperäinen maahanmuutto pitänyt aloittaa jo kaksi vuosikymmentä sitten, että emme nyt kärvistelisi julkisen talouden kestävyyden kanssa?
– Niin. Maahanmuuton lisäämisen vaikutus taloudelliseen huoltosuhteeseen näkyy merkittävästi vasta noin 20 vuoden viiveellä. Isompia ja nopeampia vaikutuksia saadaan koko väestön työllisyysasteen nostamisella.
Hän esittelee laskelmaa taloudellisen huoltosuhteen kehittymisestä vuoteen 2070 mennessä. Laskelmassa maahanmuuton lisääminen parantaa taloudellista huoltosuhdetta, jos tulijoista 75 prosenttia on työikäisiä (kuten nykyään on) ja heistä 60 prosenttia työllistyy (lähellä nykytilannetta).
– Huoltosuhteen kannalta olennaisinta olisi tietysti saada hyvin työllistyviä työperäisiä ja työikäisiä muuttajia, Larja sanoo.
Työperäisiä oleskelulupia myönnettiin viime vuonna noin 13 000.
Myrkkykeittoa lääkkeeksi
Jos työvoimapalveluiden parantaminen, osa-aikatyön lisääminen tai työperäiset maahanmuuttajat eivät riitä, millä muilla keinoilla voisi saada 75 prosenttia saavutettua neljässä vuodessa? Mitkä keinot varmasti vaikuttavat työllisyyden lisääntymiseen?
Liisa Larja tähdentää, että puhuu tutkijana eikä päättäjänä. Poliittiset päätökset jäävät hallitukselle ja eduskunnalle.
– Tällä hetkellä työllisyyden kasvua näyttää rajoittavan työvoiman tarjonta. Työvoiman tarjontaa lisää eläkeiän nostaminen ja tähän liittyen ikääntyvien koulutusmahdollisuuksista huolehtiminen, toteaa Larja.
– Toinen tehokas tapa työvoiman tarjonnan lisäämiseen on työttömyysturvan lyhentäminen ja porrastaminen.
Hän jatkaa keinovalikoimaa, jota voisi kutsua ay-liikkeen näkökulmasta vaikka myrkkykeiton syöttämiseksi. Työttömyysturvan lyhentämisen ja porrastamisen lisäksi huomio pitäisi kiinnittää lisäpäiviin eli niin sanottuun eläkeputkeen.
Tällä hetkellä 59 vuoden ja yhden kuukauden ikäinen henkilö pääsee eläkeputkeen. Hän saa työttömyyspäivärahaa 500 arkipäivän – kahden vuoden – enimmäisajan lisäksi lisäpäiviltä, jos on ollut eläkkeeseen oikeuttavassa työssä vähintään viisi vuotta viimeisen 20 vuoden aikana ennen lisäpäivien alkamista. Lisäpäivien jälkeen hän pääsee eläkkeelle.
– Eläkeiän nostamisen vaikutus vesittyy, jos eläkeputkeen pääsee jatkossakin 59-vuotiaana. Siksi lisäpäivät pitäisi poistaa, Liisa Larja toteaa.
Hän sanoo ymmärtävänsä noin 60-vuotiaiden tuskan, jos ikärajaa nostetaan tai lisäpäivät poistettaisiin. Toisaalta nuorempiakin voi kepittää esimerkiksi alle 3-vuotiaiden kotihoidon tuen leikkaamisella tai poistamisella sekä opintoaikojen rajaamisella.
Mutta Larja haluaa painottaa, että työllisyysasteen nosto 75 prosenttiin ei ole vain hallituksen keksimä kiva merkkipaalu tai hokema.
– 75 prosentin työllisyysasteella taloudellisen huoltosuhteen käyrä on tässä. Jos voidaan tyytyä taloudellisen huoltosuhteen nykyhetken tasoon, niin 75 prosentin työllisyysasteella Suomi selviää ikääntymisen lisääntymisestä 2040-luvulle saakka, Larja sanoo ja osoittaa tilastoa.
– Nykyisen työllisyysasteen tuottama käyrä ei riitä missään tapauksessa.
Ei mikään pessimisti
Suomen pitää siis vetää vatsa sisään ja yrittää tehdä enemmän ja pitempään töitä. Kaikkien näiden tilastojen ja ennusteiden jälkeen, oletko sinä pessimisti?
– En ole pessimisti, sillä kaikki on suhteellista. Eiköhän Suomi ole yksi maailman parhaimpia maita elää myös 50 vuoden päästä. Vaikka väestökehitys ja ikäsidonnaisten menojen kasvu vetävät vakavaksi, niin toisaalta uskon, että kyllä me Suomessa myös löydetään keinot hyvinvointivaltion turvaamiseen.
– Eläkeikä nousee, mutta niin nousee eliniänodotekin ja työolot parantuvat, arvioi Liisa Larja.
