Pula ammattitaitoisista maatalouslomittajista ei ole uusi ilmiö. Vaikka kotieläintilojen määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa puoleen, ei lomittajapula ole helpottanut.
– Vuoden vaihteessa ajattelimme, että nyt maatalouslomittajia on kerrankin riittävästi, koska lomitusasiakkaiden määrä väheni viime vuonna peräti kahdeksalla prosentilla. Iloa kesti vain hetken, sillä taas on tarpeen rekrytoida uusia lomittajia, lomatoimenjohtaja Heli Aamuvuori Iisalmen kaupungista kertoo.
Syynä uusien lomittajien tarpeeseen on Iisalmessa, kuten monissa muissakin yksiköissä, nuorempien lomittajien siirtyminen muihin töihin. Aamuvuoren mukaan lomittajia siirtyy muun muassa yksittäisten maatilojen työntekijöiksi, jolloin viikonloput ovat vapaat eikä työpäivä jakaudu kahteen jaksoon.
Aamuvuori kollegoineen on päätynyt ajatukseen, että lomittajapulaa saataisiin paikattua parhaiten lomittajien työhyvinvointia, työnjohtoa, perehdyttämistä ja yhteisöllisyyttä kehittämällä.
– Viljelijästä välittäminen on sitä, että välitetään myös lomittajasta. Lomittajan työ on fyysisesti raskasta, eikä kaikkien terveys kestä sitä pitkän päälle. Meillä sairauspoissaoloja lomittajaa kohden on noin 30 päivää vuodessa, mikä on kunta-alan keskiarvoa enemmän. Olemmekin kehittäneet varhaisen välittämisen mallia, jotta työperäiset vaivat saataisiin hoidettua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, Aamuvuori valottaa.
Aamuvuoren mielestä lomittajat joutuvat työskentelemään tällä hetkellä vähän liiankin itsenäisesti.
– Olisi hyvä, jos uudet lomittajat voisivat tehdä aluksi töitä kokeneempien lomittajien kanssa mestari-kisällimallilla. Nyt uudet lomittajat joutuvat lähes ensimmäisestä päivästä lähtien työskentelemään itsenäisesti, ja siksi ammattitaitovaatimukset ovat kovat.
– Kun uusi lomittaja saa kunnollisen perehdytyksen, on työ mielekkäämpää ja hän pysyy varmemmin alalla. Mielellämme lisäisimme myös työnjohdon tilakäyntejä, jotta lomittajien ja esimiesten yhteistyö olisi nykyistä tiiviimpää. Tähän tarvittaisiin kuitenkin lisää hallintorahaa.
Tyhyä Kevan ja Melan kanssa
Nivalan paikallisyksikössä on juuri alkamassa lomittajien työkykyä edistävä hanke yhdessä Kevan ja Melan kanssa.
– Hanke tulee tarpeeseen, sillä meillä on monia lomittajia, jotka ovat aloittaneet uransa jo 1980-luvulla. Raskas työ on tuonut monille mukanaan fyysisiä vaivoja, lomitusohjaaja Juha Kangas sanoo.
Nivalassakin sairauspoissaoloja on paljon, ja Kangas arvelee niiden yhdeksi syyksi jatkuvan kiireen.
– Mela tarkastelee työpäivän pituuksia liian yksipuolisesti TTS Manager -laskentaohjelmalla, vaikka se ei kerro koko totuutta tilojen työmenekistä. Työpäivän mitoittamisessa pitäisi olla enemmän joustoa, sillä kiire syö lomittajan hyvinvointia, Kangas näkee.
Lomittajien saatavuutta on pohdittu paljon lomitusta valtakunnallisesti hallinnoivassa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessakin. Reilu vuosi sitten tehdyssä kyselyssä noin puolet paikallisyksiköistä ilmoitti kärsivänsä lomittajapulasta. Paras lomittajatilanne on Etelä-Suomessa ja heikoin Savossa ja Pohjanmaalla.
– Lomitustyön osa-aikaisuus näyttäisi olevan yksi selkeä syy lomittajien niukkuuteen. Tällä hetkellä lomittajan työpäivän keskimääräinen pituus on 6,6 tuntia, asiantuntija Pia Lahin Melasta kertoo.
Hän kannustaa paikallisyksiköitä käyttämään Melan oppisopimuskoulutusrahoja, sillä niistä jää vuosittain lähes puolet käyttämättä. Iisalmi ja Nivala eivät ole viime vuosina hakeneet näitä rahoja.
Lahin on hieman huolissaan myös lomittajien keski-iän noususta.
– Lomittajien keski-ikä on noussut lyhyessä ajassa kolmella vuodella. Yli 46-vuotiaat lomittajat tekevät jo yli puolet lomitustyöstä. Raskaassa lomitustyössä tehdyt työvuodet näkyvät sairauspoissaoloina.
