Vuosilomalaki on uudistumassa. Lakiin tehtävillä muutoksilla pyritään huomioimaan EU:n tuomioistuimen pakottava oikeuskäytäntö. Muutoksista merkittävin antaa työntekijälle oikeuden vapaaseen myös silloin, kun hän on ollut pidemmällä sairauslomalla.
Työaikadirektiiviä koskeva oikeuskäytäntö edellyttää, että työntekijöille turvataan vähintään neljän viikon palkallinen vuosiloma. Vuosilomalain mukaan työntekijä ansaitsee lomaa työskentelemällä kuukausittain tietyn kiinteän päivä- tai tuntimäärän. Sairausloma rinnastetaan loman ansainnassa tietyissä rajoissa työntekoon, mutta sairausloman pitkittyessä lomaa voi kertyä huomattavan vähän tai ei ollenkaan. Neljän viikon palkallinen loma ei tällöin välttämättä toteudu.
Vuosilomalain muutos antaa työntekijälle oikeuden lisävapaapäiviin, jos hänelle ei sairauden, tapaturman tms. syyn vuoksi muuten kertyisi täydeltä lomanmääräytymisvuodelta vähintään neljän viikon pituista vuosilomaa. Lisävapaapäivät siis täydentävät ansaittua vuosilomaa neljän viikon täyttymiseen asti. Jos poissaolo kuitenkin jatkuu yhtäjaksoisena yli vuoden, ei lisävapaapäiväoikeutta ole. Syytä on myös huomata, että oikeus lisävapaapäiviin koskee vain sairaus-, tapaturma- ja vastaaviin poissaoloihin liittyviä tilanteita eli muista poissaoloista ei lisävapaita kerry.
Lisävapaapäivät ovat selkeä parannus aiempaan verrattuna. Lainsäätäjän valitsema tapa määritellä lisävapaapäivä tuo kuitenkin mukanaan joitain haasteita. Lisävapaapäivät eivät ole varsinaisia vuosilomapäiviä, joten ne on vuosilomakirjanpidossa pidettävä lomapäivistä erillään. Lisäpäivät eivät myöskään kerrytä uutta vuosilomaa eikä niiltä makseta vuosiloma-ajan palkkaa – normaalia palkkaa vastaavaa lisäpäiväkorvausta kylläkin. Nykyisillä työehtosopimuskirjauksilla lisävapaapäivät eivät myöskään oikeuta lomarahaan.
Vuosilomalain uudistus tulee voimaan huhtikuun alusta, ja sitä sovelletaan ensimmäistä kertaa lomanmääräytymisvuonna 1.4.2019–31.3.2020 ansaittaviin lomiin.
Jonna Voima
Johtava työmarkkinalakimies
