Syyskuussa 2022 imatralainen Laura Äikää palasi koulunpenkille useamman vuosikymmenen tauon jälkeen.
”Oli aika jännä tunne iskeytyä Saimaan ammattiopisto Sampoon nuorempien opiskelijoiden sekaan. Merkonomista osastonsihteeriksi -kurssiin kuuluneet kolmen viikon teoriaopinnot sujuivat helposti, mutta kun harjoittelu Etelä-Karjalan keskussairaalan äitiyspolilla alkoi, ehdin miettiä, tuleeko tästä mitään. Uuden opettelu on nuorenakin vaativaa, saati sitten kun ikää on jo tämän verran,” 55-vuotias Äikää sanoo.
Äitiyspolilta saatu lämmin vastaanotto kannusti kuitenkin opintiellä. Opiskelijatittelilläkin tunsi heti olevansa osa porukkaa ja työyhteisön tärkeä jäsen.
”Minulta kysyttiin ihanasti, miten pärjään ja tarvitsenko apua. Ikinä ei tarvinnut jännittää, että uskallanko kysyä neuvoa. Jos vastaanotto olisi ollut toisenlainen, en tiedä, olisinko nyt tässä.”
Äitiyspolilla sujui hyvin, ja jo ennen harjoittelujakson päättymistä Äikää sai puolen vuoden osastonsihteerin sijaisuuden saman sairaalan kirurgisella vuodeosastolla. Nykyisin hän kuuluu vakituiseen henkilöstöön.
Teatterista keskussairaalaan
Osastolla K2 hoidetaan vatsa-, virtsatie-, keuhko- ja verisuonikirurgisia potilaita sekä kilpirauhasen leikkauksesta toipuvia. Osastonsihteerinä Äikää vastaa muun muassa erilaisista ajanvarauksista ja potilaiden uloskirjauksista.
”Meitä sihteereitä on työvuorossa yhtä aikaa aina kaksi, yksi pitkän osastomme kummassakin päässä. Toinen meistä vastaa huoneista 1–14, ja toisella on sitten loput. Varsinkin sellaisina päivinä, kun potilaita kotiutuu 6 tai 7, tekemistä kyllä piisaa.”
Ennen ammatinvaihtoa Äikää työskenteli teatterisihteerinä 22 vuotta.
Muiden auttaminen on aina ollut lähellä sydäntäni.
”Viime vuosikymmenen vaihteessa Imatran kaupungilta laitettiin muistaakseni 29 ihmistä pois, ja olin yksi heistä. Sain nopeasti uuden työpaikan, jossa ehdin olla kaksi vuotta, mutta jouduin lopulta irtisanomaan itseni, koska siellä oli tosi paha olla töissä.”
Äikää haki aktiivisesti töitä, kun huomasi ilmoituksen Merkonomista osastonsihteeriksi -opinnoista. Ammattiliiton jäsenenä opiskeluajalta sai ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, ja pian hän ilokseen huomasi tulleensa valituksi mukaan.
”Muiden auttaminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Hain jo nuorena Lappeenrannan silloiseen sairaanhoito-oppilaitokseen, mutta en silloin päässyt sisään. Nyt pääsen osallistumaan potilaan hoitoon liittyviin tehtäviin ja nautin työni merkityksellisyydestä. Lämmittää tosi paljon, kun saa vaikka hymyn pelokkaan vanhuksen kasvoille.”
Oikea tieto talteen
Toisinaan osastolla vallitsee suoranainen kakofonia, kun puhelimet pirisevät, potilaat soittavat kelloa ja laitteet piippaavat. Äikää nauttii kuitenkin osaston vilskeestä ja siitä, että saa olla osana juuri tätä porukkaa. Aluksi kaikki kuulosti kuin vieraalta kieleltä, mutta nykyään hän osaa jo napata itselleen olennaiset asiat osastolla lentävästä tiedosta.
”On latinankielistä termistöä, tutkimuksia, verikokeita ja vaikka mitä. Edelleenkin tulee melkein päivittäin jotain uutta vastaan, mutta kysymällä kaikki ratkeaa. Jos ensimmäinen ei tiedä, niin sitten kysyn seuraavalta.”
Olen oppinut työni, ja tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä.
Äikään tukena on sairaalan osastonsihteerien monikymmenpäinen verkosto, joka viestittää tarvittaessa tiiviisti keskenään. Päivän tehtävälista saattaa tuntua pitkältä, mutta on palkitsevaa saada kaikki hoidettua. Myös uuden oppiminen on ollut motivoivaa.
Äikää tuntee olevansa juuri oikeiden tehtävien äärellä. Viime kesänä selkäleikkaus vei hänet kahden kuukauden sairauslomalle, mikä vain vahvisti tuntumaa siitä, että Etelä-Karjalan keskussairaala on hänen paikkansa.
”Kun sen jälkeen palasin töihin, tuli sellainen kirkas hetki, että minähän handlaan tämän homman. Olin jännittänyt, miten tauko vaikuttaisi, mutta palaset loksahtelivat kohdilleen. Olen oppinut työni, ja tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä.”
