Mikko Kekäläinen pitää itseään myös radioihmisenä, huolimatta 12 juontajavuodestaan Puoli seitsemässä, lähes 1 600 ohjelmasta satoine vieraineen.
– Radio vain on minulle ominaisempi työmuoto, sanoo 17-vuotiaana Pieksämäen paikallisradiossa aloittanut toimittaja.
Tämä ei tarkoita, etteikö hän nauttisi tv-työstään. Juontajakollegat pinkillä sohvalla vaihtuvat, mutta Kekäläinen pysyy ja paranoo.
Parasta Puoli seiskassa? Haasteita?
– Parasta: ihmiset! En koe meneväni töihin, vaan pitämään hauskaa ystävien kanssa. On etuoikeus tehdä työtä, jossa ei ole juurikaan rajoituksia ja jonka tärkein resurssi on luovuus.
– Tekemisemme voi näyttää helpolta, mutta vaatii paljon valmistelua ja on ihan täyttä duunia. Haastavimmat ajat liittynevät organisaatiomuutoksiin, eivätkä ne näy yleisölle.
Vastuu työyhteisön ilmapiiristä on kaikilla sen jäsenillä. Aikuisen ei tarvitse aina sanoa ääneen kaikkea mielessä pyörivää tai saada viimeistä sanaa.
Miten pysyä työssä positiivisena?
– Itse yritän nähdä kaikissa asioissa edes jotain hyvää.
– Vastuu työyhteisön ilmapiiristä on kaikilla sen jäsenillä. Aikuisen ei tarvitse aina sanoa ääneen kaikkea mielessä pyörivää tai saada viimeistä sanaa.
– Pienten lasten vanhempana oppii, että kannattaa valita taistelunsa. Onneksi oma räyhäkevaihe osui murrosikään.
Mistä löytyy innostus, kun itsellä on huono päivä?
– Tässä työssä ei ole ollut kovin monta huonon fiiliksen päivää. Jos on, se on vain hyväksyttävä.
– Ja muistutettava itseään, että mitä oikeasti saan olla tekemässä.
Millainen toimittaja olet?
– Enpä kovin kummoinen. Vaikka papereissani lukee toimittaja, olen ennen kaikkea esiintyjä ja viihdyttäjä.
– Pidän viihdettä ja show’ta valtavan suuressa arvossa.
Entä opintojen laita?
– Opintopolkuni on lavea ja päättymätön.
– Opiskelin Jyväskylän yliopistossa puheviestintää, sivuaineina muun muassa valtio-oppi ja teatteri. Gradu on yhä tekemättä.
Oletko koskaan harkinnut muuta alaa?
– Kyllä. Olen jopa puhunut mahdollisuudesta päästä suutarin kisälliksi.
– Isoisoisäni, monitoimimies Otto Kekäläinen oli muun muassa räätäli.
– Tykkään hurjasti ompelemisesta, josta tosin taidan enemmänkin puhua. Kone jo on, muttei ompeluhuonetta, vielä.
Kirjoittaminen on minulle lähes pyhä asia. Arvostan kirjallisuuden taiteista korkeimmalle.
Lokakuussa ilmestyi kirjasi painija Petra Ollista. Millainen projekti se oli?
– Ihana, intensiivinen matka.
– Kirjantekoa tarjottiin ensin vaimolleni, urheilutoimittaja Kristiina Kekäläiselle, joka ehdotti minua.
– Kirjoittaminen on minulle lähes pyhä asia. Arvostan kirjallisuuden taiteista korkeimmalle.
Näyt heittäytyvän herkästi haasteisiin, vuohenlypsystä triathloniin. Mihin et suostuisi edes hyvän asian edestä?
– En mihinkään tyhmään ja päättömään. Järki pitää olla päässä, ja asialla joku pointti.
– Harvoin kuitenkin kieltäydyn. Kollegaani Marja Hintikkaa lainaten: Ei-ihminen saa turvaa, Joo-ihminen seikkailuja.
Menetit äitisi kolmisen vuotta sitten? Miten se muutti sinua?
– Se muutti kaiken. Kuin olisin aikuistunut – oma paikkani maailmassa alkoi hahmottua.
– Otin aikaa surulle. Elämään on alkanut taas tulla uusia hyviä asioita.
Mitä odotat joululta?
– Lomaa perheen kanssa pohjoisessa. Edellisjouluna ajatukseni vei kirjaprojekti.
– Hiihdän lasten kanssa, syön vihreitä kuulia ja katselen ikkunasta lumihiutaleiden leijuntaa.
