Vähän kolmen jälkeen jytyläinen lastenhoitaja Sari Irmasto sulkee päiväkoti Neulasen portin Helsingin Myllypurossa. Takana on taas yksi vauhdikas ja virkistävä työpäivä.
– Lapset ovat oppivia, kehittyviä ja huumorintajuisia persoonia. Työn tekeminen heidän seurassaan on todella hauskaa. Siinä on sellaista tiettyä elämän riemua.
Irmasto valmistui lähihoitajaksi lukion jälkeen vuonna 1998 ja on siitä alkaen toiminut lastenhoitajana helsinkiläisissä päiväkodeissa.
– Alun perin tykästyin siihen, että päiväkodissa ei tarvitse olla paikallaan.
Työn tekeminen lasten seurassa on todella hauskaa. Siinä on sellaista tiettyä elämän riemua.
Neulasessa Irmasto työskentelee 4-vuotiaiden ryhmässä, Ilveksissä. Ryhmässä on 18 lasta, ja heistä huolehtii varhaiskasvatuksen opettaja ja kaksi lastenhoitajaa.
– Tänä syksynä meillä on ollut muun muassa kirjamessuteema. Lapset ovat saaneet tuoda päiväkotiin omia lempikirjojaan, ja olemme sitten lukeneet niitä yhdessä.
Lukemisen lisäksi erityisesti laulaminen ja ulkoilu ovat lasten mieleen, Irmasto kertoo.
Ilvekset tekevätkin pieniä retkiä lähialueen leikkipuistoihin, metsään ja urheilukentälle.
– Minusta on aina todella kiva oppia tuntemaan lapsia ja heidän kiinnostuksen kohteitaan, jotta voimme tehdä lapsia innostavia asioita myös päiväkodissa.
Voimavarana me-henki
Sari Irmaston työpäivä alkaa usein yhteisellä aamupalalla lasten kanssa päiväkoti Neulasen ruokasalissa. Tavallisesti tarjolla on puuroa tai velliä.
– Työvuoroni ovat pääasiassa puoli kahdeksasta puoli neljään. Kerran, pari kuukaudessa aloitan työt kello 6.15, ja sulkuvuorossa töissä pitää varautua olemaan puoli kuuteen.
Neulasessa hoitaja ei jää lasten kanssa yksin illan viimeisessäkään vuorossa, koska paikalla on aina yksi päivystäjä, Irmasto kertoo.
– Varttia vaille viisi alamme katsoa, keitä lapsia on vielä paikalla ja kokoamme heidät yhteiselle pihalle. Näin viimeiset vuorot eivät tunnu turvattomilta, hän kiittelee.
Irmasto viihtyy päiväkoti Neulasessa, koska “talossa on vahva me-henki”.
– Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin puleeraamaan. Voin aina mennä kertomaan työkaverille viereiseen ryhmään, jos tarvitsen apua. Se rima on pidetty meillä todella alhaalla.
Jotain työtyytyväisyydestä kertoo sekin, että työurat Neulasessa ovat usein pitkiä. Sari Irmastokin on työskennellyt siellä jo viisitoista vuotta.
– Meillä on paljon työntekijöitä, jotka ovat tulleet taloon 1980-luvulla. Viimeinen alkuperäinen työntekijä jäi eläkkeelle kaksi vuotta sitten. Hän oli talossa yli 40 vuotta.
Päiväkoti Neulanen avasi ovensa vuonna 1977. Osa alkuperäisistä rakennuksista purettiin keväällä 2018, ja niiden tilalle valmistui puinen uudisrakennus kesällä 2019.
“Palkka jäänyt jalkoihin”
Lastenhoitajan työ on Irmastosta nykyään kiireisempää kuin runsas kaksikymmentä vuotta sitten, kun hän tuli alalle. Hymy alkaa hyytyä, kun aika ei riitä, hän sanoo.
– Rajaisin lasten lukumäärän ryhmässä maksimissaan viiteentoista. Silloin lapsilla olisi tilaa leikkiä ryhmähuoneessa, ja aikuisille jäisi enemmän aikaa oppia tuntemaan heidät.
Irmasto kokee, ettei hän pysty kiireessä tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisi.
– Tässä työssä on pakko hyväksyä, että aina ei voi onnistua, muuten vaarana on, että polttaa itsensä loppuun.
Rajaisin lasten lukumäärän ryhmässä maksimissaan viiteentoista.
Kiireen lisäksi myös melutaso on päiväkodeissa kasvanut, Irmasto sanoo. Yksi syy on se, että uudisrakennuksissa on tavallisesti paljon avointa tilaa.
– Ennen jokaisella ryhmällä oli oma tila. Siellä lapset oli helpompi saada rauhoittumaan ja keskittymään. Avoimet tilat houkuttavat heitä juoksentelemaan ympäriinsä.
Osa Irmaston työkavereista onkin hakeutunut avoimien tilojen myötä töihin Neulasta perinteisempiin päiväkoteihin tai lähtenyt jatkamaan opintojaan.
Työvoimapulasta Neulanen ei silti kärsi, kuten moni muu päiväkoti Helsingissä, Irmasto sanoo. Hän toivoo, että päiväkodeissa tehtävää työtä alettaisiin taas arvostaa.
– Palkka on jäänyt jalkoihin. Sitä pitäisi ehdottomasti nostaa. Aika tarkkaan saa suunnitella menonsa, että tällä palkalla pärjää tämän päivän Helsingissä.
Irmastolle on kuitenkin kunnia saada työskennellä juuri päiväkodissa.
– Päiväkotiaika on merkityksellistä ihmisen elämässä, hän sanoo.
