Ammatit
16.12.2021

Melu ja kiire lisääntynyt, palkka ei

Lastenhoitaja saa voimaa lapsista ja työyhteisöstä

Jytyläinen lastenhoitaja Sari Irmasto viihtyy työssään päiväkoti Neulasessa Helsingin Myllypurossa. Työpäivät ovat äänekkäitä, vauhdikkaita ja virkistäviä. Kiire on kuitenkin kovaa, ja palkkatasossa olisi korjattavaa.

Teksti: Meeri Ylä-Tuuhonen Kuvat: Vesa Laitinen
Lastenhoitajan palkassa pitäisi Sari Irmaston mukaan näkyä työn kuormittavuus. Teemme päiväkodeissa laadukasta työtä, jotta lapset ovat kouluvalmiita, hän sanoo.

Vähän kolmen jälkeen jytyläinen lastenhoitaja Sari Irmasto sulkee päiväkoti Neulasen portin Helsingin Myllypurossa. Takana on taas yksi vauhdikas ja virkistävä työpäivä.

– Lapset ovat oppivia, kehittyviä ja huumorintajuisia persoonia. Työn tekeminen heidän seurassaan on todella hauskaa. Siinä on sellaista tiettyä elämän riemua.

Irmasto valmistui lähihoitajaksi lukion jälkeen vuonna 1998 ja on siitä alkaen toiminut lastenhoitajana helsinkiläisissä päiväkodeissa.

– Alun perin tykästyin siihen, että päiväkodissa ei tarvitse olla paikallaan.

Työn tekeminen lasten seurassa on todella hauskaa. Siinä on sellaista tiettyä elämän riemua.

Neulasessa Irmasto työskentelee 4-vuotiaiden ryhmässä, Ilveksissä. Ryhmässä on 18 lasta, ja heistä huolehtii varhaiskasvatuksen opettaja ja kaksi lastenhoitajaa.

– Tänä syksynä meillä on ollut muun muassa kirjamessuteema. Lapset ovat saaneet tuoda päiväkotiin omia lempikirjojaan, ja olemme sitten lukeneet niitä yhdessä.

Lukemisen lisäksi erityisesti laulaminen ja ulkoilu ovat lasten mieleen, Irmasto kertoo.

Ilvekset tekevätkin pieniä retkiä lähialueen leikkipuistoihin, metsään ja urheilukentälle.

– Minusta on aina todella kiva oppia tuntemaan lapsia ja heidän kiinnostuksen kohteitaan, jotta voimme tehdä lapsia innostavia asioita myös päiväkodissa.

– Neljävuotiaat harjoittelevat yhdessä leikkimistä. Seuraan työpäiväni aikana tarkasti leikkitilanteiden dynamiikkaa ja lasten yhteistyötaitoja, Sari Irmasto kertoo.

Voimavarana me-henki

Sari Irmaston työpäivä alkaa usein yhteisellä aamupalalla lasten kanssa päiväkoti Neulasen ruokasalissa. Tavallisesti tarjolla on puuroa tai velliä.

– Työvuoroni ovat pääasiassa puoli kahdeksasta puoli neljään. Kerran, pari kuukaudessa aloitan työt kello 6.15, ja sulkuvuorossa töissä pitää varautua olemaan puoli kuuteen.

Neulasessa hoitaja ei jää lasten kanssa yksin illan viimeisessäkään vuorossa, koska paikalla on aina yksi päivystäjä, Irmasto kertoo.

– Varttia vaille viisi alamme katsoa, keitä lapsia on vielä paikalla ja kokoamme heidät yhteiselle pihalle. Näin viimeiset vuorot eivät tunnu turvattomilta, hän kiittelee.

Irmasto viihtyy päiväkoti Neulasessa, koska “talossa on vahva me-henki”.

– Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin puleeraamaan. Voin aina mennä kertomaan työkaverille viereiseen ryhmään, jos tarvitsen apua. Se rima on pidetty meillä todella alhaalla.

Jotain työtyytyväisyydestä kertoo sekin, että työurat Neulasessa ovat usein pitkiä. Sari Irmastokin on työskennellyt siellä jo viisitoista vuotta.

– Meillä on paljon työntekijöitä, jotka ovat tulleet taloon 1980-luvulla. Viimeinen alkuperäinen työntekijä jäi eläkkeelle kaksi vuotta sitten. Hän oli talossa yli 40 vuotta.

Päiväkoti Neulanen avasi ovensa vuonna 1977. Osa alkuperäisistä rakennuksista purettiin keväällä 2018, ja niiden tilalle valmistui puinen uudisrakennus kesällä 2019.

– Työskentely päiväkodissa on todella kivaa, sanoo päiväkoti Neulasessa Helsingin Myllypurossa työskentelevä jytyläinen lastenhoitaja Sari Irmasto.

“Palkka jäänyt jalkoihin”

Lastenhoitajan työ on Irmastosta nykyään kiireisempää kuin runsas kaksikymmentä vuotta sitten, kun hän tuli alalle. Hymy alkaa hyytyä, kun aika ei riitä, hän sanoo.

– Rajaisin lasten lukumäärän ryhmässä maksimissaan viiteentoista. Silloin lapsilla olisi tilaa leikkiä ryhmähuoneessa, ja aikuisille jäisi enemmän aikaa oppia tuntemaan heidät.

Irmasto kokee, ettei hän pysty kiireessä tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisi.

– Tässä työssä on pakko hyväksyä, että aina ei voi onnistua, muuten vaarana on, että polttaa itsensä loppuun.

Rajaisin lasten lukumäärän ryhmässä maksimissaan viiteentoista.

Kiireen lisäksi myös melutaso on päiväkodeissa kasvanut, Irmasto sanoo. Yksi syy on se, että uudisrakennuksissa on tavallisesti paljon avointa tilaa.

– Ennen jokaisella ryhmällä oli oma tila. Siellä lapset oli helpompi saada rauhoittumaan ja keskittymään. Avoimet tilat houkuttavat heitä juoksentelemaan ympäriinsä.

Osa Irmaston työkavereista onkin hakeutunut avoimien tilojen myötä töihin Neulasta perinteisempiin päiväkoteihin tai lähtenyt jatkamaan opintojaan.

Työvoimapulasta Neulanen ei silti kärsi, kuten moni muu päiväkoti Helsingissä, Irmasto sanoo. Hän toivoo, että päiväkodeissa tehtävää työtä alettaisiin taas arvostaa.

– Palkka on jäänyt jalkoihin. Sitä pitäisi ehdottomasti nostaa. Aika tarkkaan saa suunnitella menonsa, että tällä palkalla pärjää tämän päivän Helsingissä.

Irmastolle on kuitenkin kunnia saada työskennellä juuri päiväkodissa.

– Päiväkotiaika on merkityksellistä ihmisen elämässä, hän sanoo.

Viidensadan lastenhoitajan vaje

Helsingissä on valtava pula varhaiskasvatuksen henkilöstöstä, sanoo pääluottamusmies Kirsi Jaakkola Jyty Metropolin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan ammattiosastosta.

– Vakinaisiin tehtäviin on kyllä hakijoita, mutta määräaikaisiin ei. Etenkin hankalien kulkuyhteyksien päähän on vaikea saada rekrytoitua väkeä.

Syyskuun lopussa Helsingissä oli täyttämättä viitisensataa lastenhoitajan tointa ja noin 750 varhaiskasvatuksen opettajan paikkaa. Pulaa on myös avustajista ja sijaisista.

– Meillä on hyvin ja vähemmän hyvin toimivia päiväkoteja. Yksi väsyy kiireeseen, ja toinen siihen, ettei pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisi.

Meillä on hyvin ja vähemmän hyvin toimivia päiväkoteja. Yksi väsyy kiireeseen, ja toinen siihen, ettei pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisi.

Tilannetta ei Jaakkolan mukaan ainakaan helpota se, että tiedotusvälineet ovat syksyn mittaan uutisoineet hoitajien uupumuksesta ja väkivallasta päiväkodeissa.

– Asiakastyytyväisyyskyselyn tulokset ovat äärimmäisen hyviä. Ne ovat ristiriidassa uutisoinnin kanssa.

Jaakkolan mukaan Helsingin kaupunki ottaa tilanteen kuitenkin tosissaan. Se panostaa esihenkilötyöhön, ja suunnitelmissa on palkata lisää varahenkilöitä, hän kertoo.

Jaa artikkeli

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.