17 vuotta sitten moni suomalainen äimisteli, miten korkealle tuoreen Teräsbetonin solisti pääsee. Puhuttiin kolmen oktaavin äänestä. Viimeistään vuoden 2008 Euroviisu Missä miehet ratsastaa tutustutti kansan syvätkin rivit sekä laulaja että säveltäjä-sanoittaja Jarkko Aholaan. Ja käänsi bändin kuulijakunnan rouvavoittoiseksi.
Viime vuosien lajivaihdokset saavat muusikon itsensäkin äimänkäeksi. Joululevyjä ja iskelmää? Oppia ikä kaikki! Myös tv:stä – Tähdet tähdet, Elämäni biisi – tuttu tulkki vakuuttaa, ettei hylkää rankempaakaan musiikkia.
Hiljaisen alkuvuoden taustalla tapahtuu koko ajan. Vasta ilmestyi elämäkerta, levyäkin hiotaan.
Mikä oli ensimmäinen työpaikkasi?
– Mainostenjakajana kaverin kanssa kuudennella luokalla.
– Kännykkämyyjänä opin, etten ole hyvä tarjoamaan itseäni. Tosin siihenkin on pitänyt nykytyössä tottua.
Kännykkämyyjänä opin, etten ole hyvä tarjoamaan itseäni. Tosin siihenkin on pitänyt nykytyössä tottua.
Millaista oli kasvaa työläisperheessä?
– Suoraa ja mutkatonta. Ei paljoa kirjoja, mutta tietokoneiden kanssa tuli touhuttua.
– Äiti oli Viialan nahka- ja isä vaneritehtaalla, missä minäkin olin monet kesät töissä.
Miten musiikki astui elämääsi?
– Yläasteella innostuin bändisoittimista, etenkin rummuista.
– Valmistuin medianomiksi Pirkanmaan AMK:n digitaalinen ääni ja kaupallinen musiikki- koulutusohjelmasta. Osin niillä opeilla olen toteuttanut äänitteitäni.
Olet esiintynyt lukuisissa bändeissä, Northern Kingseistä Aholaan, mutta mitä Teräsbetonille kuuluu?
– Aika lepotilassa se on, ei kuitenkaan kuolonkankeana.
Aika lepotilassa Teräsbetoni on, ei kuitenkaan kuolonkankeana.
Rumpujen rinnalle tulivat basso ja kitara. Kuinka monta soitinta tätä nykyä omistat?
– 4 akustista, 6 sähkökitaraa, kolme bassoa ja rumpusetin. On siellä pari kosketinsoitintakin ja muuta sälää.
Voimakeuhko, Suomen komein ääni… ilman yhtäkään laulutuntia. Miten huolehdit suuresta lahjastasi?
– Laulamaan olen opetellut kuuntelemalla hevibändien taitavia vokalisteja.
– Joskus kadehdin nuorta itseäni, jolla on kirkas, kestävä ja joustava ääni. Kun ikää tulee, korkeat nuotit eivät enää onnistu entiseen tapaan.
– Uni on tärkeää. Pidän kunnostani huolta lenkkeilemällä.
Olet muusikkona rikkonut rajoja. Mitä lajia et osaa kuvitella itsellesi?
– Rap menisi sössöttämiseksi tällaiselle epäselvästi puhuvalle tyypille.
– Oopperaesitysten määrä ja kesto eivät sopisi psyykelleni, tuskin äänellenikään.
Keitä kuuluu työyhteisöösi?
– Yhden miehen oy:ni työllistää välillisesti nelisen soittajaa, teknikoita, tavallaan myös keikkamyyjän.
– En pidä työnantajan roolista – näin pehmon kaverin on vaikea olla raaka lukujen tuijottaja. Lavalla kaiken silti pitää näyttää helpolta. Onneksi siellä huoletkin pääosin unohtuvat.
En pidä työnantajan roolista – näin pehmon kaverin on vaikea olla raaka lukujen tuijottaja.
Suhteesi julkisuuteen?
– En siitä hirveästi pidä, mutta keskikoon julkkiksena Tampereella saan pyöriä rauhassa.
– Koetan myös valita esiintuloni musiikkikeskeisesti.
Millaisena näet itsesi, työelämäsi parinkymmenen vuoden kuluttua?
– Pahoin pelkään, että harvahiuksisena ja ylipainoisena, hehe.
– Nöyrällä mielellä mennään. Kun saisin tehdä tätä työtä ja omaa musiikkia niin kauan kuin ääni pihisee.
