Paukkulassa Suomen Nuoriso-opistossa työskentelevä opettaja Tommi Närhi, 43, on opiskellut koko työuransa ajan jotakin. Aikuisena opiskelu on hänen mukaansa antoisaa aivoille, ja se antaa sisältöä työhön. Raskaus tulee ajankäytön haasteista.
– Opiskelu vaatii kalenterointia ja ymmärrystä etenkin perheeltä. Työpaikka puolestaan antaa konkretian. On ihan mahtava juttu, kun pystyy viemään asioita heti käytäntöön.
Paukkulaan Närhi tuli töihin vuonna 2007. Hän aloitti asuntolassa ohjaajana. Tehtäviin kuului muun muassa järjestää ilta- ja vapaa-ajantoimintoja asuntolassa asuville nuorille.
– Minulla ei ollut sen kummenpaa tietämystä alasta, mutta arvelin, että kun on ”jämy aikuinen” se riittää, kertoo Närhi.
Pikku hiljaa hän kiinnostui nuorisoalasta ja sai vuonna 2011 valmiiksi työn ohessa tekemänsä yhteisöpedagogin tutkinnon Mikkelin ammattikorkeakoulussa. Kun Paukkulassa alkoi yt-neuvottelut, tarjoutui Närhelle tilaisuus siirtyä luontopuolelle suunnittelu- ja opetustehtäviin.
– Työsopimusta allekirjoittaessa sitouduin hankkimaan opettajan ammatillisen pätevyyden eli opiskelut jatkuivat.
Viimeisen seitsemän vuoden ajan hän on opettanut Paukkulassa muun muassa tietotekniikkaa, luonto- ja elämystoimintamenetelmiä sekä ympäristöön liittyviä aiheita.
– Ne kaikki ovat itselle läheisiä aiheita, sillä luonnossa liikkuminen, metsästys ja kalastus ovat kulkeneet elämässäni pienestä pitäen.
Ensimmäiseltä ammatiltaan Närhi on metsätalousinsinööri. Tänä vuonna hän teki vielä kaksi ja puoli vuotta kestäneen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon metsätalouden puolelta.
– Jos jotain vielä opiskelen, niin varmaan eräoppaaksi. Muutenkin lajikohtaiset opinnot kiinnostavat minua, tuumii Närhi.
Kokemalla ja kokeilemalla
Paukkulassa opiskelee satakunta opiskelijaa vuosittain. Heistä suurin osa asuu asuntolassa.
– Se tuo oman viehätyksensä tähän. Yksi meidän vahvuus on pienuus, sillä oman porukan oppii tuntemaan läheisemmin kuin isoissa oppilaitoksissa.
Opiskelijoista tulee aikanaan nuoriso- ja yhteisöohjaajia tai lastenohjaajia. Heidän ikäskaalansa on laaja. Nuorimmat ovat 15-vuotiaita ja vanhimmat yli viisikymppisiä, sillä osa opiskelijoista tulee yhteishaun ja osa jatkuvan haun kautta. Tämä on Närhin mielestä sopivan kirjava joukko, sillä siinä kohtaavat nuoruuden innostus ja elämän jo mukanaan tuomat kokemukset.
– Meillä on vahva kokeilukulttuuri, ja käytössä on yhteisöllinen oppimistapa. Täällä opitaan tekemällä ja kokemuksia jakamalla.
Paras palkinto hänen mukaansa on se hetki, kun opiskelijat valmistuvat ja saavat paperit kouraan.
– Tiedän, että heidät voi lähettää hyvillä mielin työelämään. Ja joka vuosi alkaa uusi kolmen vuoden projekti uusien ihmisten kanssa.
Opettaja on mahdollistaja
Myös nykyajan hektisyys näkyy Närhin työssä. Esimerkiksi tutkinnonperusteet ovat muuttuneet ainakin pari kertaa hänen opettajauransa aikana. Koko ajan pitää olla ajan hermolla ja muokata opetusten sisältöjä.
– Tärkeää olisi osallistaa nuoret mukaan suunnitteluun, sillä nuoret ovat edelläkävijöitä ja nuoriso kehittää tätä yhteiskuntaa, muistuttaa Närhi.
Esimerkiksi tietotekniikan opetuksessa hän käyttää pelimaailmasta tuttuja välineitä.
– Jos esimerkiksi tietotekniikkapuolella jumahdutaan vanhoihin kaavoihin, teemme karhunpalveluksen yhteiskunnalle. Ihannetilanne on se, että opetamme taitoja. Ne voivat liittyä niin kiipeilyyn kuin tiedonhankintaan.
Opettajana hän kokee olevansa ohjaaja ja kasvattaja, tietynlainen mahdollistaja. Kovin vahvasti ei voi omaa ajatusmaailmaansa tuoda esiin. Närhi toivoo, että kykenee aina säilyttämään avoimen otteen omaan tekemiseensä.
– Jämähtäminen on vaarallista etenkin nuorisotyössä, mutta myös muuten, Tommi Närhi sanoo.
