Syntyjään iranilainen Kiamars Baghbani, 63, on saanut roiman annoksen runoutta ja kirjallisuutta jo äidinmaidossa. Hänen äitinsä opetti kotikoulussa ja lausui nuorelle Baghbanille runoja kehtolaulujen sijaan. Baghbanin isoisä lausui Iranin kansalliseepoksen, Shāhnāmén eli Kuninkaiden kirjan runoja.
– Aloin kirjoittaa riimejä kolmannella luokalla. Toimitin myös kulttuurilehteä. Myöhemmin valmistuin opettajakorkeakoulusta reaali- eli tietoaineiden opettajaksi, Baghbani kertoo.
Nyt hän työskentelee kirjastovirkailijana Helsingin kaupungin kirjastoissa, muun muassa keskustakirjasto Oodissa. Hän tuottaa monikulttuurisia tapahtumia, joissa yhdistyvät esimerkiksi erilaiset ruoka- ja musiikkikulttuurit ympäri maailman. Lisäksi Baghbani isännöi torstaisin Vuosaaren kirjaston Kielikahvilaa, joka kerää kymmeniä suomen kielestä kiinnostuneita maahanmuuttajia kahvikupin ääreen.
– Haluan saada yhä useamman maahanmuuttajan käyttämään kirjaston palveluja. Suomessa kirjasto on kansan olohuone, joten uussuomalaistenkin olisi hyvä osata sinne, jytyläinen Baghbani kannustaa.
Työpäivän jälkeen hän kirjoittaa ja kääntää kirjallisuutta persiasta suomeksi ja päinvastoin.
– Koko elämäni on kirjallisuutta, hän kertoo nauraen.
Neljä tutkintoa
1980-luvun alussa Baghbani pakeni Iranista, mutta jatkoi persiankielisen kulttuurilehden toimittamista. Vihdoin marraskuussa vuonna 1990 hän saapui Suomeen, aloitti työuransa kouluavustajana ja persian kielen opettajana ja opiskeli muutaman vuoden taidehistoriaa Jyväskylän yliopistossa. Nyt Baghbanilla on neljä tutkintoa, josta yksi on kulttuurituottajan AMK-tutkinto ja viimeisin kirjastotutkinto.
– Suoritin kirjastotutkinnon 50-vuotiaana. Muuten en olisi saanut vakituista työpaikkaa kirjastosta.
Baghbanille kulttuuri ja kirjallisuus merkitsevät kaikkea, koko elämää.
– Yhteiskunta on rakennus. Ihmiset ovat sen tiilet ja kulttuuri on laasti. Laasti voi yhdistää myös kaksi eri rakennusta, kuten Iranin ja Suomen.
Iranin kansalliseepos Kuninkaiden kirja ja Suomen Kalevala sisältävät Baghbanin mukaan jonkin verran yhtäläisyyksiä. Hänen mukaansa kaikkien kulttuureiden vanhoilla tarinoilla on perimmältään yhteiset juuret.
– Raamatun tarina Nooasta on samanlainen myös persialaisessa sekä Latinalaisen Amerikan ikivanhassa kansanperinteessä. Nimi vain on toinen.
Baghbani on kääntänyt Claes Anderssonin, Eino Leinon, Timo K. Mukan ja Veikko Huovisen tuotantoa sekä kirjoittanut Kalevalan uudelleen persiankielisille nuorille. Omia runojaan hän on julkaissut kokoelmissa Heijastus (1995) ja Jalanjäljet lumessa (1999). Lisäksi hän on koonnut Kansainvälisen kulttuurikeskus Caisan monikulttuurisessa kirjallisuusillassa syntyneitä runoja Divaani ja Rajattomia unelmia -kokoelmakirjoihin (2004 ja 2010).
– Uusi runokokoelma suomalaisuudesta – omasta näkökulmastani – ilmestyy aivan kohta.
Ei ikävä Iraniin
Baghbanilla ei ole ikävä Iraniin. Suomalaiset kaupat myyvät kotoisia tuotteita, itämaiden tuoreita hedelmiä ja sikäläisiä päivälehtiä saa täälläkin. Internet on pienentänyt maailmaa. Joskus hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja väärinymmärretyksi.
Kuitenkaan Baghbani ei suunnittele edes käyntiä entiseen kotimaahansa.
– Jos näen epäkohtia, en voi olla hiljaa. Siksi alun perin lähdin Iranista.
