”Näillä kilometreillä on tehnyt usein mieli sanoa kovaan ääneen, etteivät ne työt tekemällä lopu, joten turha hoppu ja hosuminen pois. Toivoisin, että joskus olisi tilanne, että jokainen voisi keskittyä rauhassa omien töidensä tekemiseen. Tehokkuuden nimissä tehdään muutoksia, mutta usein tuntuu, että uudistukset syövät tehokkuuden ja tuovat tilalle kaaoksen. Vielä eilen pyydettiin tekemään tätä, ja tänään sanottiin, ettei niin saa missään nimessä tehdä. Vähemmästäkin on luottamus koetuksella.
Olen tehnyt näitä töitä pitkään. Tiedän olevani työssäni hyvä ja opettelen mielelläni uutta, kunhan se tuntuu järkevältä. Työtehtäviämme muutettiin jokin aika sitten, ja ymmärrän kyllä miksi, mutta olisin toivonut, että ajatuksiani olisi kuunneltu enemmän. Tämä työ on osa identiteettiäni. Kun sitä muutetaan, minunkin on oltava valmis muuttumaan.
Olen ylpeä työkavereistani. Meillä on osaava ja aikaansaava porukka, joka ovat toisilleen tärkeä tuki ja turva kaiken epävarmuuden keskellä. Tällä porukalla selviämme mistä vaan. Välillä tuntuu, että otan vähän liikaakin huolta töistä ja työkavereistani. Haluan tehdä työni hyvin ja olla avuksi, mutta teen sen usein oman jaksamiseni kustannuksella. Silloin yritän muistuttaa itseäni, ettei työ ole koko elämä. Rahan takia tätä loppupeleissä tehdään, eikä se raha ole paljon.
Työ tuntuu kiireisemmältä kuin koskaan. Pienemmällä porukalla pitäisi tehdä koko ajan enemmän ja enemmän.
Se ei silti tarkoita, ettenkö pitäisi omaa työtäni tärkeänä, päinvastoin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin ymmärrän, että saan tehdä työtä, jolla on merkitystä. Se lämmittää mieltä ja saa leuan nousemaan kohti kevätaurinkoa.
Tuntuu, että monessa asiassa on menty huonompaan suuntaan. Henkilöstöetujamme on karsittu, ja työ tuntuu kiireisemmältä kuin koskaan. Pienemmällä porukalla pitäisi tehdä koko ajan enemmän ja enemmän. Meillä on onneksi osaava esihenkilö, joka pitää puoliamme. Kaikilla ei ole käynyt samanlainen tuuri. Kokonaisuudessaan kuitenkin tuntuu, että johtajat haluavat nykyisin olla oikeasti läsnä ja kuulla, miten meillä menee. Valitettavasti ei heilläkään tunnu olevan aikaa tehdä työtään niin kuin haluaisivat.
Kävin tänään ammattiliittoni jäsenkahveilla. Sain sieltä kivat Jyty-sukat ja pystyin samalla kysymään luottamusmieheltämme yhdestä mieltä vaivanneesta etätyöasiasta. Sain häneltä heti neuvon, miten voisin edetä asian kanssa. Tilaisuudessa joku liiton edustaja puhui jostain tutkimuksesta. En yhtään muista, olinko vastannut tuohon kyselyyn, mutta tuntui, että tulokset olivat juuri sellaisia mitä olisin voinut itsekin sanoa.”
* * *
Teksti on kuvitteellisen jytyläisen tarina, joka on koostettu tutkimuksemme ja työpaikkakiertueellamme käytyjen keskustelun pohjalta. Kiitos kaikista kohtaamisista, jotka vahvistivat entisestään käsitystäni jytyläisten työn merkityksestä. Sillä sinun työsi on tärkeä.
