Työhuoneeni on ollut jo viikkoja myllerryksessä. Papereita on päätynyt suuriin keräysastioihin, ja suurin osa on kadonnut muoviseen, lukolliseen kitaan eli luotettavasti hävitettäväksi. Muovikansioita ja muovikoteloita olen väsymättä irrottanut jo osin kellastuneista papereista. Muovit on kannettu erillisiin keräysastioihin, joita on jouduttu tyhjentämään monta kertaa, kun muovijäte vähän ajan kuluttua tursuaa laitojen yli.
Kaikki Jytyn keskustoimistossa työskentelevät ovat myös siivonneet huoneitaan, koska keskustoimisto muuttaa tammikuussa Itä-Pasilasta uusiin ja nykyaikaisempiin tiloihin Helsingin Vallilaan, Elimäenkatu 5:een. Muovinen materiaali tulee jäämään lähes kokonaan menneisyyteen, kuten myös paksut paperikopiopinkat.
Papereita tutkiessani esiin ponnahti monia nimiä ja tapahtumia, jotka herättivät nostalgisia tunteita ja myös muistoja haastavista ajoista. Näistä kaikista on jäänyt jotain tärkeää muistilokeroon.
Vuonna 1984 aloitin työskentelyni Asemamiehenkatu 4:ssä (Järjestötalo I), kun minut valittiin Tehyn työmarkkinalakimieheksi. Tehyn lakiasiainpäällikön tehtävistä minut valittiin 2006 Jytyn edunvalvontajohtajaksi. Tyttäreni olivat innoissaan uudesta työpaikastani, kunnes kuulivat, että rakennus on ja pysyy samana. Heitä hieman lohdutti se, että työhuoneeni muuttui 5. kerroksesta 10. kerrokseen.
Papereita tutkiessani esiin ponnahti monia nimiä ja tapahtumia, jotka herättivät nostalgisia tunteita ja myös muistoja haastavista ajoista.
Moni asia on muuttunut ja usein myönteiseen suuntaan. Lankapuhelin vaihtui vähitellen kokonaan kännykkään. Faksien käyttö loppui, ja tulostukset vähenivät. Työaikoihin tuli jouston mahdollisuus, ja lopulta koronan mukana etätyöstä tuli vakiintunut työntekomuoto.
Viestintä on joka vuosi muuttunut voimallisemmaksi, kun sosiaalisessa mediassa kirjoitellaan kaikesta kaikkina aikoina. Tämä on muuttanut sopimusneuvotteluja hektisiksi ja myös repiviksi, mutta ehkäpä myös mielenkiintoisimmiksi?
Muutto uusiin tiloihin tulee merkitsemään uusia työskentelytapoja jo senkin vuoksi, että omista työhuoneista siirrytään avariin tiloihin. Kammiot siis vaihtuvat olohuoneiksi sopivine soppeineen.
Minä hyppään tästä vauhdista rannalle, koska jään vanhuuseläkkeelle helmikuun 2023 alussa. Työhuoneeni siivous on jo lähes valmis, vain tärkein on vielä tekemättä: seinästä ja kaappien ovista pitää irrottaa paperikuvat läheisistä! He ovat olleet seuranani jo vuosia. Fotoseinäni on tasaiseen tahtiin laajentunut. Välillä olen laittanut fotoseinästäni kuvia Facebookiin, jolloin esimerkiksi sisareni on ihmetellyt, miksi hänen kuvansa ei siinä näy. Kyllä siskoni on ollut fotoseinälläni – hän on ollut mustikanvarpujen takana melko piilossa, mutta hyvin tunnistettavana punaisessa tukassaan.
Nyt nämä aarteet pitää poistaa ja viedä kotiin. Tämän puhdistuksen jälkeen työhuoneeni kodinomaisuus on kadonnut. Aika on kypsä lähtemiseen!
Kiitos Jytyn väki hienoista ja ikimuistettavista vuosista.
