Uusi sote-uudistus on polkaistu käyntiin. Nyt sote-sektorilla keskusteluttaa kysymys siitä, miten vanhuspalvelujen hoitajamitoituksen nosto rahoitetaan. Jos painetta hoitajamitoituksen osalta on jo nyt, elokuussa voimaan astuva sitova mitoitus panee kattilan kiehumaan. Silloin vaatimuksena on ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä seitsemän hoitajaa kymmentä hoidettavaa kohti.
Viimeistään siirtymäajan jälkeen, huhtikuussa 2023 kaikissa tehostetun hoivan yksiköissä lain vaatima määrä hoitajia on jo oltava. Alalle tarvitaan siihen mennessä noin 4 400 hoitajaa lisää.
Työntekijävajetta haastaa entisestään se, että seuraavien kymmenen vuoden aikana noin 18 000 hoitajaa jää eläkkeelle. On lisäksi hyvä muistaa, että käyttöön otettava hoitajamitoitus koskee vain vanhusten ympärivuorokautista hoitoa, ei kotihoitoa.
Hyvin todennäköistä on, että hoitajamitoitus panee vauhtia hoivaa tarvitsevien vanhusten asumispalvelujen rakennemuutokseen. Se merkitsee, että kotihoitoon on panostettava aiempaa enemmän ottamalla käyttöön ns. kevyempiä hoitomuotoja.
Vaikka tavoitteena on ollut jo vuosia, että vanhuspalveluissa kotihoitopaikkoja kasvatetaan, hyvät aikeet ovat jääneet puheiksi. Useissa kunnissa paikat ovat vähentyneet.
Erittäin suuri vaara onkin nyt, että hoitajamitoituksen seurauksena kotihoidon henkilöstöä siirretään kalliimpaan tehostettuun laitoshoitoon, vaikka kotihoidon henkilöstömäärä on jo nyt tarpeeseen nähden liian pieni. Tähän yhtälöön nivoutuu lisäksi yhä paheneva taloustilanne maakunnallisissa sote-yhtymissä, joissa henkilöstöön kohdistuvat yt-neuvottelut ovat jo nyt arkipäivää, ja ahdinko vain kasvaa.
Uutissuomalaisen kysely erikoissairaanhoitoon keskittyville sairaanhoitopiireille ja maakunnallisille sote-kuntayhtymille kertoo, että alkaneelle vuodelle niille on asetettu yhteensä yli 210 miljoonan euron säästötavoitteet.
Tänä päivänä vanhusten ympärivuorokautinen hoito on kutakuinkin puoliksi julkisen ja yksityisen sektorin vastuulla. Poikkeukset toki vahvistavat säännön, sillä Espoossa ja Vantaalla jopa yli 70 prosenttia ympärivuorokautisesta hoidosta on yksityisten yritysten vastuulla.
Kotihoitopalveluista julkisen sektorin vastuulla on nykyisin jopa 90 prosenttia. Yksityiseltä sektorilta ostettujen palveluiden osuus kotihoidosta on lisäksi kasvanut sangen hitaasti. Toki poikkeuskin löytyy, mm. Oulun kaupunki, jossa yritykset hoitavat 40 prosenttia kotihoidosta.
Pääosin hoitohenkilöstön tarjonta on vähäistä koko maassa. Erittäin heikkoa se on muutenkin hiipuvilla alueilla, joilla vanhusväestön suhteellisen osuuden kasvu työllisten määrään verrattuna on jo hälyttävää.
Ratkaisuksi väestörakenteen muutokseen ja siitä seuraavaan krooniseen hoitajapulaan on esitetty työperäistä maahanmuuttoa. Myös maan hallituksesta kuuluu tällaista viestiä.
Eräät yritykset ovat jo siirtymässä sanoista tekoihin. Esimerkiksi Seure Oy on päättänyt lähteä hoitajien rekrytointiin ulkomailta. Sitä silmällä pitäen yritys on jo kilpailuttanut työnvälitysfirmoja. Aikomuksena on palkata seuraavan nelivuotiskauden aikana nelisensataa hoitajaa Filippiineiltä.
