Sepon ja Mikan vihanpito on jatkunut kauan. Miehet eivät puhu toisilleen, ja he välttelevät päätymästä samaan aikaan samaan huoneeseen. Työkaveritkin ovat joutuneet valitsemaan puolensa. Esimies on yrittänyt ratkaista konfliktia, mutta turhaan.
Työturvallisuuskeskuksen asiantuntijan, työyhteisösovittelija Elina Ravantin mielestä työyhteisösovittelulle olisi tilanteessa jo kiire. Tapaus on kuvitteellinen, mutta tyypillinen.
– Jos konfliktiin ei puututa, se kasvaa kasvamistaan ja myrkyttää työpaikan koko ilmapiirin. Työyhteisösovittelussa ongelma kohdataan yhdessä, ulkopuolisen sovittelijan avulla. Siinä ei etsitä syyllisisiä, vaan ratkaisuja.
Toimiva kaava
Työyhteisösovitteluun lähdetään esimiehen päätöksellä, jolloin myös siihen osallistuminen on pakollista. Sovittelualoitteen voi tehdä esimiehelle kuka tahansa. Sovittelijaksi on järkevintä valita tehtävään koulutettu henkilö, jolla on asiasta referenssejä.
– Prosessi käynnistyy infolla, jossa kerrotaan, mitä osallistujilta odotetaan. Tämän jälkeen sovittelija kuuntelee erillistapaamisissa eri osapuolten versiot tilanteesta. Sitten istutaan yhteisen pöydän ääreen.
Työyhteisösovittelussa ei etsitä syyllisisiä, vaan ratkaisuja.
Sovittelussa selvitellään, mikä eri osapuolten toiminnassa on toisia loukannut – konflikteihin liittyy usein esimerkiksi väärinkäsityksiä, paljon omia subjektiivisia tulkintoja sekä ylipäätään vaikeuksia saada erilaisia kemioita toimimaan yhdessä.
– Sitten tehdään sopimus, johon kirjataan, mitä kumpikin voisi tehdä, jotta asiat sujuisivat paremmin. Tilanteeseen palataan seurantatapaamisissa.
Arki rullaamaan
Työyhteisösovittelussa voidaan käsitellä kahden tai vaikkapa kahdenkymmenen ihmisen välejä. Se on tarkoitettu nimenomaan henkilöskismojen, ei esimerkiksi palkka- tai työehtokiistojen käsittelyyn.
– Sovitteluista on saatu erittäin hyviä tuloksia. Seposta ja Mikasta ei varmaan tule jatkossakaan toistensa parhaimpia kavereita. Sovittelun avulla työpaikan arki voidaan kuitenkin saada taas rullaamaan.
