Kolme vuotta sitten tykkylumi tuhosi Juha Venäläisen metsää niin laajalla alueella, että hänen oli hankittava vahinkojen selvittelyyn drone. Joystickillä ohjattava kuvauskopteri välittää yläilmoista kuvaa suoraan ohjaajansa tabletin ruudulle.
Urakan jälkeen valokuvausta harrastava Venäläinen innostui ikuistamaan maisemia ja autourheilua harrastavia poikiaan lintuperspektiivistä.
– Minua on aina kiinnostanut nähdä ylhäältä alaspäin. Jos joutuisin asumaan kerrostalossa, etsisin korkeimman kerrostalon ja menisin sen ylimpään kerrokseen.
Dronekuvauksen aloittaminen on Venäläisen mukaan melko helppoa, kunhan malttaa ensin selvittää, millainen kopteri sopii omiin käyttätarkoituksiin. Esimerkiksi hänelle on tärkeää pystyä kuvaamaan myös pakkasella.
Minua on aina kiinnostanut nähdä ylhäältä alaspäin.
Venäläisen oma ensilennätys ei sujunut ihan oppikirjan mukaan. Hän ei tajunnut kytkeä dronen hälytysjärjestelmää päälle, joten lennokki törmäsi koivuun.
– Oli tuuria, kun se ei pudonnut tai mennyt rikki.
Harrastus onkin opettanut Suomen 4H-liiton järjestöpäällikölle malttia. Aina ei voi sännätä suin päin kuvaamaan, vaan usein on odotettava parempaa lennätyssäätä.
Ihanteellisimmat kuvausolosuhteet ovat Venäläisen mukaan tuulettomana kesäpäivänä, jolloin aurinko laskee kauniisti kumpupilvien taakse.
Turvallisuudesta lennätyksessä on huolehdittava tarkoin. Näköyhteys lennokkiin täytyy säilyttää, eikä esimerkiksi yleisön tai yksityisten piha-alueiden yläpuolelle ole asiaa.
Nykyään liikenne- ja viestintävirasto edellyttää, että jokainen dronekuvaajaksi mielivä rekisteröityy ja suorittaa verkkoteoriakokeen. Tämä on Venäläisen mielestä tervetullut uudistus.
Hänelle itselleen dronekuvaus tarjoaa mahdollisuuden keskittyä, rauhoittua yksin luonnossa ja ihailla maailmaa lentäjän silmin.
– Jos saisin lottovoiton, voisin ostaa helikopterin tai lentokoneen. Mutta kun ei ole sellaista, pitää tyytyä tällaisiin reppumiehen malleihin!
