Työoikeuden tutkija, dosentti Jaana Paanetoja tähdentää, että maamme TES-järjestelmä on pitkäaikaisen kehityksen tulos, ja siinä on otettu huomioon kunkin alan tarpeet ja myös työelämän muutokset vuosikymmenten ajan.
– Suomessa on mietitty hyvin työntekoa ohjaavan lainsäädännön ja sopimusten suhde. TES on luonnollinen ja neutraali osa tätä säätelyä, sanoo Paanetoja.
Hänen mielestään lainsäätäjä on ollut kaukaa viisas. Tästä osoituksena on muun muassa se, että työehtosopimuslaki on vuodelta 1946.
Työsopimuslakia uudistettaessa vuonna 2001 yleissitovuusjärjestelmästä säädettiin aiempaa yksityiskohtaisemmin.
– Suomessa työehtojen sääntelyllä on pitkät ja kunniakkaat perinteet.
Yleissitovuus tärkeä
Jaana Paanetoja pitää TES-järjestelmän ohella tärkeänä yleissitovuutta. Se turvaa työnantajaliittoon kuulumattomien työnantajien palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteiden vähimmäisehtoja.
On myös muistettava se, että työnantajaliittoon kuuluvan työnantajan palveluksessa oleva saa työehtosopimuslain nojalla työnantajaa sitovan työehtosopimuksen suojan.
– Normaalisitova työehtosopimus ja yleissitovuus turvaavat siis työsuhteen ehtojen yhdenmukaisuutta, tiivistää Paanetoja.
Elinkeinoelämän – lähinnä suuryritysten – ääntä julkiseen keskusteluun tuottavan Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn näkemys on toinen. Viime vuonna julkaistussa EVAn raportissa Työn uudet ehdot – Miten avaamme työmarkkinoiden umpisolmut? yleissitovuutta käsitellään otsikolla ”Sidotut kädet – Näin yleissitovuudesta tuli työmarkkinoiden tärkein ongelma”.
Raportin pääväite on, että yleissitovuus heikentää talouden uudistumista ja tuottavuuden kasvua. Lisäksi tarkat määräykset nostavat yrityksen perustamisen kynnystä ja siten haittaavat kilpailua.
Jaana Paanetoja tähdentää yleissitovuuden reiluutta myös yritysten kannalta.
– Kaikki tietävät mikä on työn hinta, ja yleissitovuuden perusteella se on kaikille alan työnantajille sama. Silloin kilpailu on reilua. Kun kilpailu epäreiluilla työehdoilla on estetty, juuri innovaatioiden ja uusien toimintatapojen kautta tapahtuu kehitystä.
– Ei siinä ole yleissitovuus, tai työehtosopimukset muutoinkaan esteenä, Paanetoja toteaa.
Paikallinen sopiminen tasapainossa
Pieniä ja keskisuuria yrityksiä edustava Suomen Yrittäjät on tuonut esille paikallisen sopimisen lisäämisen ja yleissitovuuden poistamisen pienissä – esimerkiksi alle 10 hengen – yrityksissä.
– Paikallinen sopiminen on jo nyt suhteellisen laajasti mahdollista, ja erityisesti liittojen välisten työehtosopimusten kautta. Tällöin sopiminen tapahtuu työehtosopimusosapuolten päättämissä rajoissa, mikä turvaa tasaväkistä sopimista, sanoo Paanetoja.
– Uusista avauksista paikallisen sopimisen lisäämiseksi on hyvä keskustella, mutta täysin vapaa työnantajan ja työntekijän välinen sopiminen ei istu hyvin järjestelmäämme, pohtii Paanetoja.
Hän pitää nykykäytäntöä toimivana. Paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat laajat, ja osa niistä perustuu myös lakiin. Kaikki ei siis ole työehtosopimuksiin perustuvaa paikallista sopimista.
Pienten yritysten vapauttaminen yleissitovuudesta ei hänen mukaansa onnistu Suomen perustuslainkaan takia; kaikkia työntekijöitä on kohdeltava tasa-arvoisesti lain edessä riippumatta työpaikan koosta.
– Viime vaalikaudella [Juha Sipilän] hallitushan yritti muuttaa pienten yritysten työntekijöiden irtisanomissuojaa. Aika nopeasti kaikki asiantuntijat tyrmäsivät sen muun muassa perustuslain vastaisena, ja hallitus luopui yrityksestä muuttaa lakia, muistuttaa Paanetoja.
– Lakia muutettiin, mutta vain korostamalla sitä jo entuudestaan tuttua asiaa, että työnantajan koko tulee ottaa huomioon arvioitaessa irtisanomisperusteen täyttymistä.
Palkka vain osa TESsiä
Entä vilkasta keskustelua herättänyt minimipalkka, mitä hyvää tai huonoa siitä seuraisi? Jaana Paanetoja on seurannut kansanedustajienkin ulostuloja hieman hämmentyneenä.
– Minimipalkkaa on esitetty tavalla, josta sen voi ymmärtää jopa koko TES-järjestelmän korvaajaksi. Siinä on mittakaavavirhe. Palkka ja erilaiset korvaukset ovat vain osa TESsiä. Työehtosopimuksissa on paljon myös muita ehtoja. Kysymys on siis laajasta työsuhteen ehtojen järjestelmästä, sanoo Paanetoja.
Hän pitää muutenkin outona, että jollain yksinkertaisella euromääräisellä luvulla korvattaisiin koko TESsien tuoma ”upea ja toimiva järjestelmä”.
Onko minipalkkaa kannattavilla ketunhäntä kainalossa, muita tavoitteita kuin vähimmäispalkan turva pienituloisille?
Paanetoja asettelee sanansa tutkijan varovaisuudella.
– Sellainen vaikutelma jää, että säädetyn minimipalkan kannattajien päämääränä voisi mahdollisesti olla jopa nykyisen TES-järjestelmän heikentäminen tai peräti romuttaminen.
TESsien ulkopuolelle jäävät
Työehtosopimuksen tarjoama suoja ei kohdistu kaikkiin työntekijöihin. Uudet työnteon muodot kuten alustatalous jättävät ihmisiä TESsin suojan ulkopuolelle. Mitä näille ihmisille, joita on arvioitu olevan Suomessa jopa 200 000, on tarjolla? Pitäisikö heihin ulottaa lain tarjoama minimisuoja?
– Alustatalouden työntekijöiden, joita kutsutaan eri nimityksillä, kuten partnereiksi, kohtelu ei ole TES-järjestelmän ongelma. Kysymys on yleensä siitä, että työtä ei tunnisteta tai kohdella työsuhteena, jolloin on luonnollista, että työ ei myöskään saa työsuhteen suojaa, Paanetoja toteaa.
Työn teon tapojen muutos kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla tulee hänen mielestään näkyä lainsäädännössä, kuten se on näkynyt aikaisemmissakin työlainsäädännön muutoksissa menneinä vuosikymmeninä.
– Alustatalouden ”partnerit” voivat olla maahanmuuttajataustaisia ja tietämättömiä oikeuksistaan. Ja ehkä ajassa oleva yksilöllisyyden korostaminen vaikuttaa myös samaan suuntaan.
– Tälläkin hetkellä osa alustatalouden työstä voi olla työsuhteista, ja sitä kautta se voi myös saada työehtosopimuksen suojaa. On toki hyvä pohtia, miten suojaa olisi mahdollista lisätä. Tällä ei ole mitään tekemistä työehtosopimusjärjestelmän kanssa, sanoo Jaana Paanetoja.
