Sote-uudistus on haaste asiakas- ja potilasturvallisuudelle, sanoo ohjelmapäällikkö Hanna Toiviainen Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksesta.
– Kansainväliset esimerkit osoittavat, että asiakas- ja potilasturvallisuusriskit kasvavat, kun tutut rakenteet järkkyvät perustavalla tavalla, ja murrosvaihe kestää vuosia.
Johtaminen on nyt hyvinvointialueilla avainasemassa. Yksittäisen lähihoitajan on vaikea vaikuttaa, jos koko organisaatio ei ole mukana asiakas- ja potilasturvallisuustyössä, Toiviainen toteaa.
Asiakas- ja potilasturvallisuusriskit kasvavat, kun tutut rakenteet järkkyvät perustavalla tavalla, ja murrosvaihe kestää vuosia.
– Osa hyvinvointialueista on jo saanut valmiiksi strategiansa, eikä niissä kaikissa mainita lainkaan asiakas- ja potilasturvallisuutta. Se on huolestuttavaa.
Toiviaisen mukaan Suomi on asiakas- ja potilasturvallisuudessa valmiiksi takamatkalla moniin muihin maihin verrattuna. Meiltä puuttuu muun muassa kokonaan ajantasainen tilannekuva, koska tilastointi laahaa, lainsäädäntö on hajanainen ja sote-ala on pahasti siiloutunut, hän sanoo.
– Esimerkiksi Ruotsissa on yli sata terveydenhuollon kansallista laaturekisteriä, joita hyödynnetään asiakas- ja potilasturvallisuustyössä. Meillä niitä on yhdeksän.
Suomi tähtää mallimaaksi
Ruotsiakin pidemmällä asiakas- ja potilasturvallisuus on angloamerikkalaisissa maissa, joissa sen kehittämiseen herättiin jo 1980-luvun lopulla, Toiviainen kertoo.
– Suomeen potilasturvallisuus rantautui vasta viitisentoista vuotta sitten, kun Vaasan sairaanhoitopiirissä sytyttiin asialle.
Vuonna 2019 Vaasaan perustettiin potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämiskeskus. Se aloitti valtakunnallisen toiminnan vuonna 2020 kolmivuotisen valtionavustuksen turvin. Viime joulukuussa nimi muutettiin Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskukseksi.
Nimensä mukaisesti keskus koordinoi ja kehittää asiakas- ja potilasturvallisuutta. Se tekee laaja-alaista yhteistyötä kaikkien alan toimijoiden kanssa, Toiviainen kertoo.
Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että muun muassa hoitohenkilöstö osaa asettaa sanansa siten, että potilaat, asiakkaat ja heidän läheisensä kokevat tulevansa osallisiksi.
– Jaamme tietoa ja tuloksia avoimesti No Harm -verkkolehdessä sekä asiantuntijoiden Teams-tapaamisissa ja webinaareissa, joihin kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Kuluvan vuoden helmikuussa sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi Suomen kolmannen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian. Se koskee vuosia 2022–2026.
– Strategian isona ja ylevänä tavoitteena on tehdä Suomesta asiakas- ja potilasturvallisuuden mallimaa vuoteen 2026 mennessä.
Toiviaisen mukaan se edellyttää esimerkiksi sitä, että turvallisuus otetaan systemaattiseksi osaksi sote-ammattilaisten perus-, jatko- ja täydennyskoulutusta. Toistaiseksi näin ei ole.
– Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että muun muassa hoitohenkilöstö osaa asettaa sanansa siten, että potilaat, asiakkaat ja heidän läheisensä kokevat tulevansa osallisiksi.
Ryhtiä kotihoidon tiedonkulkuun
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus tuottaa toimintamalleja, työkaluja, suosituksia ja tarkistuslistoja hyvinvointialueille, päättäjille, sote-ammattilaisille, asiakkaille ja potilaille.
– Esimerkiksi kotiin annettavia palveluita, kuten vanhusten kotihoitoa, varten meillä on tekeillä malli tiedonkulun turvaamiseksi, Toiviainen kertoo.
Viime vuonna keskus osallistui Turvallinen lääkehoito -oppaan päivittämiseen. Opas koskee muun muassa varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten lääketurvallisuutta.
Esimerkiksi kotiin annettavia palveluita, kuten vanhusten kotihoitoa, varten meillä on tekeillä malli tiedonkulun turvaamiseksi.
Parhaillaan meneillä on mittariston kehittäminen hyvinvointialueiden kanssa. Sen avulla on tarkoitus seurata asiakas- ja potilasturvallisuuden kehitystä.
– Pyrimme siihen, että saisimme mittariston avulla tietoa myös siitä, miten Suomi jatkossa sijoittuu asiakas- ja potilasturvallisuudessa kansainvälisesti.
Toiviainen muistuttaa, että työsarkaa riittää, sillä turvallisuusajattelu edellyttää jatkuvaa kehittämistä ja valveillaoloa.
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen toimintaa ohjaa, seuraa ja arvioi sosiaali- ja terveysministeriön asettama ohjausryhmä.
